Keskusta
24.11.2020

Ministeri Lepän puhe MTK:n valtuuskunnassa

Hyvä MTK:n valtuuskunnan väki,

Kulunut vuosi muistetaan varmasti tulevaisuudessa ennen kaikkea korona-pandemiasta.

Korona on haastanut koko yhteiskunnan toiminnan ja koskettanut meitä kaikkia: kansalaisia, perheitä, yrittäjiä, päättäjiä.

Korona on laittanut yhteiskuntamme melkoiseen kestävyystestiin. Hienosti puhutaan resilienssistä, joka yksinkertaisesti tarkoittaa toimintakyvyn säilyttämistä muutoksista huolimatta. Sanalla sanoen iskunkestävyyttä.

Iskunkestävä maatalous auttaa selviämään niin pandemioista kuin sopeutumaan ilmastomuutokseen ja muihin myllerryksiin. 

Poikkeustilanteesta on kuitenkin löydettävissä hopeareunus.

Korona on osoittanut huoltovarmuuden ja oman vahva ruuantuotannon sekä kestävän luonnonvarojen käytön merkityksen taloutemme toipumiselle.

Istumme hyvät ystävät kultakaivoksen päällä, kun pohdimme näitä suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia.

Tarkoitan myös sitä osaamista, jolla olemme rakentaneet Suomesta iskunkestävän yhteiskunnan. Se ei ole tullut ilmaiseksi.

Otetaan esimerkki historiasta. Kun Walter Ehrström –  maitohygienian uranuurtaja aloitti työnsä 1918 maidon tuotanto-olosuhteet olivat nykypäivään verrattuna alkeellisia ja ihmisiin levisi maidon välityksellä tauteja. Ehrström kuitenkin ymmärsi, että ainoastaan hyvä hygienia koko tuotantoketjun ajan voi taata hyvälaatuisen maidon kuluttajille.

Nämä opit ovat kantaneet hedelmää, sillä viljelijämme ovat bioturvan ammattilaisia ja tuotanto-olomme maailman huippua.

Tilojen bioturvan osalta on paljon puhuvaa se, että emme oikeistaan muuttaneet hygieniaan liittyviä toimintatapojamme koronan myötä, vaan ainoastaan tehostimme jo olemassa olevia.

Tämä osaaminen muuten kestää kansainvälisen vertailun. Mainittakoon esimerkiksi sekin, että Suomessa on tutkittu riskiperusteisesti 30 turkistarhaa minkkien koronatartuntojen varalta ja kaikki tulokset ovat olleet negatiivisia.

Hajautettu tuotantorakenne ja harva-asutus ovat osoittautuneet yhteiskuntamme palomuuriksi.

Samalla se on nostanut pintaan jo nyt totta olevan monipaikkaisuuden. Suurella osalla suomalaisista elämä ja juuret ovat useilla paikkakunnilla, usein maalla.

Tämän todellisuuden tunnistaminen vaatii myös toimenpiteitä.

Hallitus linjaa hyvin pian Suomen kestävän kasvun ohjelmasta, joka linjaa EU:n elpymisvarojen käyttöä.

Osana sitä on oltava mittavat investoinnit nopeisiin verkkoyhteyksiin. Ensimmäinen askel oli hallituksen antama lakiesitys laajakaistatuesta, joka kattaa myös vapaa-ajan asunnot. Elvytysvarat on suunnattava kattavaan valokuituverkkoon, jonka varaan voidaan rakentaa huippunopeita yhteyksiä koko maassa. 

Se on uuden monipaikkaisen ja digitaalisen Suomen perusinfraa, joka luo sekä pohjaa liiketoiminnalle ja elinvoimalle, että tukee ihmisten omia valintoja.

Hyvä valtuuskunnan väki, hyvät ystävät

Muutama sana koko ruokajärjestelmän toimivuudesta poikkeusoloissa.

Elintarvikehuoltomme on pärjännyt tilanteessa loistavasti. Ilmoitin poikkeusolojen alussa, että ruoka ei tule Suomessa loppumaan. Tämä lupaus on myös lunastettu. Ainoastaan pandemian rantautuessa Suomeen olivat kauppojen hyllyt paikoin tyhjinä, lähinnä johtuen kuluttajien hamstrauksesta.

Kulutuksen siirtyminen ravintoloista koteihin on edellyttänyt ruokaketjulta joustavuutta ja tuotannon nopeaa muuntamista kotona kulutettaviin tuotteisiin.

Iso osa yhteiskunnasta on siirtynyt etätöihin, mutta ruoan parissa tehtävät ovat pääosin sellaisia, että se ei ole mahdollista. Lehmät on lypsettävä ja ruokittava ja peltotyöt tehtävä. Samoin elintarviketeollisuudessa, meijereissä ja teurastamoissa työt ovat linjastolla, eivät bitteinä.

Siksi on iso onnistuminen, että olemme pystyneet suojelemaan työn tekijöitä tartunnoilta, tiloilla ja tehtailla. Perusta tälle on hyvä hygieniakulttuuri koko ruokajärjestelmässä. Muualla maailmassa tuotantoa on jopa jouduttu sulkemaan, kun suuri osa työntekijöistä on ollut taudin kourissa.

Isoin koetinkivi ruoantuotannolle on ollut kausityöntekijöiden maahanpääsy koronarajoitusten tultua voimaan. Onnistuimme kuitenkin tässäkin lopulta kohtuullisesti.

On jo selvää, että poikkeuksellinen aika tulee jatkumaan myös ensi vuonna. Valmistautuminen tulevaa kasvu- ja satokautta varten on jo aloitettu ministeriössä. Haluan rohkaista jokaista, joka tekee nyt päätöksiä tulevan vuoden istutuksista, että tarvittavan työvoiman maahanpääsy tullaan turvaamaan. Perusasioista pidetään kiinni oli tilanne mikä tahansa: terveysturvallisuudesta huolehditaan ja sato korjataan.

Pitkäaikainen työmme elintarvikeketjun turvallisuudessa kantaa hedelmää myös viennissä. Muiden maiden viennin sulkeutuessa suomalaiselle laadulle avautuu uusia markkinoita, on sitten kyse koronasta tai vaikkapa sikarutosta.

Useat EU:n ulkopuoliset maat ovat kieltäneet elintarvikkeiden tuonnin EU-laitoksista, joiden työntekijöissä on todettu koronatartuntoja. Suomessa ollaan toistaiseksi vältytty tällaisilta vientikielloilta, mutta tilanne vaatii kaikilta poikkeuksellisen tarkkaa suunnittelua ja seurantaa.

Elintarvikehuoltomme on siis osoittanut toimivuutensa ja se edelleen lisää kuluttajan arvostusta ja nimenomaan kotimaisen tuotannon merkitystä. Voimme olla ylpeitä siitä, miten kotimaisen ruoan tuottajat ovat selvinneet kriisissä tähän asti. Poikkeuksellinen aika ei kuitenkaan ole ohi. Herpaantumiseen ei ole yhtään varaa.

Hyvä valtuuskunta, hyvät metsien miehet ja naiset.

Esittelen itseni usein maailmalla juuri metsäläisenä, ”man of the forest”. Sillä haluan kertoa edustavani kansaa, joka elää metsästä ja elää metsässä.

Kiihtyneessä metsäkeskustelussa unohtuu, että Suomessa metsien käytöstä päättää 600 000 metsänomistajaa. Se takaa metsien käytön monipuolisuuden ja moniarvoisuuden. Lumilautailija Roope Tonteri antoi yksityisille metsänomistajille kasvot tuoreessa Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän kertoi osuvasti siitä, miten puu on läsnä jokaisen elämässä, ja kuvasti taloudellisen hyödyn lisäksi esimerkiksi virkistystä, jota työ omassa metsässä tuottaa.

Vahva yksityinen metsänomistus on suomalainen erityispiirre, jonka tulokset puhuvat puolestaan. Minun elinaikanani puustopääomamme on kaksinkertaistunut. Olemme välttyneet Keski-Euroopan, Venäjän ja Kanadan kaltaisilta metsätuhoilta. Ne ovat muistutus siitä, että metsien terveys ja hyvä hoito on otettava vakavasti joka hehtaarilla.

Uskon vahvasti, että metsäpolitiikkaa kannattaa rakentaa jatkossakin suomalaisten perheiden metsäomistuksen varaan. Siksi olen seurannut huolestuneena erilaisten rahastojen osuuden kasvua metsätilakaupoissa. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen on käynnistänyt selvityksen metsärahastojen verotuskohtelusta. Sen tuloksia odotetaan keväälle.

Metsäpolitiikan lähtökohtana on, että metsänomistaja voi hoitaa metsiään omien tavoitteidensa mukaisesti. Tässä viestini on hyvin selvä: metsänomistaja päättää.

Tätä omaisuuden suojaa ja päätösvaltaa on myös puolustettava, sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Meidän on oltava alati valppaita metsiä koskevassa päätöksenteossa Euroopan Unionin tasolla. Tämä korostuu nyt, kun uusi komissio on pannut liikkeelle runsaasti metsiin liittyviä aloitteita.

Siksi on tärkeää, että Euroopan parlamentti otti hiljattain viisaan kannan EU:n metsästrategiaan. Myös jäsenmaita edustava neuvosto on laatinut Suomen vahvalla tuella omat päätelmänsä, joissa korostuu metsien kestävä hoito ja käyttö.

Erityisesti meidän metsäisten maiden on jatkuvasti paalutettava, että metsäpolitiikan päätösvalta kuuluu unionin perussopimusten mukaisesti jäsenmaille. Teimme onnistunutta yhteistyötä samanhenkisten jäsenmaiden kesken neuvottelussa EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta. Aionkin seuraavaksi koota entistä vahvemmin metsäisiä maita yhteiseen työhön metsävaikuttamisessa.

Hyvät ystävät,

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan rakentamisessa on päästy harjakaisvaiheeseen. Talo ei ole vielä valmis, mutta sillä on vankka perusta ja katto paikallaan.

Vuosi sitten, kun olin puhumassa teille valtuuskunnan kokouksessa CAP:n rahoituskehykset olivat vielä auki.

Tällöin näkymä oli, että komissio tulisi leikkaamaan CAP:n budjetista ja Suomen kohdalla se merkitsisi nykyistä paljon pienempää maaseudun kehittämisen rahoitusta. Näin ei käynyt, ei lainkaan. Saimme elvytysvarat mukaan laskettuna 6 % kasvaneen budjetin.

Voidaan hyvillä mielin siis sanoa, että Eurooppa-neuvosto muurasi heinäkuun huippukokouksessaan talolle vankan peruskiven.

Lokakuun neuvostossa päätettiin harjakorkeudesta, joka sekin on varsin sopiva. Tulevalla trilogivaiheella rakennetaan talolle seinät. Lopuksi kansallisilla strategiasuunnitelmilla sisustetaan koti oman näköiseksi.

Vaikka maatalouden EU-rahoitus hieman nousee, on seuraavalla kaudella maataloustuen saamiseksi tehtävä enemmän ilmaston ja ympäristön hyväksi. Uuden toimeenpanomallin myötä jäsenmailla on kuitenkin entistä enemmän päätäntävaltaa omiin olosuhteisiin soveltuvista toimenpiteistä. Tämä on yksi uudistuksen tärkeimmistä lähtökohdista ja siitä olemme pitäneet visusti kiinni kollegojen kanssa neuvoston kokouksissa.

Neuvoston yleisnäkemyksessä Suomen kannalta hyviä linjauksia ovat esimerkiksi:

  • Suomelle tärkeitä tuotantosidonnaisia tukia voidaan jatkaa nykytasolla.
    • Yleisnäkemys sisältää myös tiettyjen Etelä-Suomen kansallisten tukien jatkon.
    • rahoitussuunnittelussa on joustovaraa
    • tukivalvontaan tulee kansallista liikkumavaraa
    • helpotuksia ehdollisuuden vaatimuksiin

Lisäksi jäsenvaltioille jäi vapaaehtoiseksi soveltaa tiettyjä vaatimuksia kuten tukikatto, uudelleenjakotuki, tosiasiallisen viljelijän määritelmä ja tukioikeuksien käyttäminen. Eli niissäkin saataisiin neuvoston kannan mukaan lisää kansallista joustovaraa.

Neuvosto ehdottaa, että ehdollisuudesta poistettaisiin nautojen, sikojen, lampaiden ja vuohien merkintä- ja rekisteröintivaatimukset. Tämä on yksittäinen, mutta erittäin tärkeä parannus suhteessa nykytilanteeseen.

Hyvä valtuuskunta,

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus luo viljelijöille näkymän seuraavasta 7 vuodesta. Ruoantuotantomme visaisinta ongelmaa se ei vielä ratkaise. Puhun tietysti kannattavuudesta.

Maatalouden kannattavuus ei nouse pelkästään tukipolitiikalla, vaan markkinoiden toiminta ja sieltä saatava hinta ovat keskiössä.

Elintarvikemarkkinalakia on valmisteltu huolella ja hartaasti. Me tarvitsemme tasapainoisemman ruokajärjestelmän, jotta voimme vahvistaa alkutuotannon kilpailukykyä.

Tiedämme hyvin mitä seurauksia on sillä, että markkinoilla on vähän ostajia mutta paljon pieniä tuottajia. Ostajilla on valta määritellä hintataso, koska heillä on viimeisin ja kattavin tieto tarjontatilanteesta. Tuottajilla ei tätä tietoa ole.

Vaikka elintarvikemarkkinalailla ei voida puuttua tuotteiden hinnoitteluun, vaikutetaan sillä elintarvikeketjun neuvotteluasemiin. Tarvitsemme tämän uuden lain, jotta ruokajärjestelmä toimii tasapainoisemmin ja reiluilla pelisäännöillä.

Elintarvikemarkkinalaki tuokin järeät keinot kitkeä epäterveitä kauppatapoja. Lailla kielletään muun muassa liian pitkät maksuajat, sopimusehtojen yksipuoliset muutokset ja kaupalliset kostotoimet.

Kaikenlainen reseptiikan luvaton hankinta ja kopiointi on myös kiellettyä ja jatkossa tätä tullaan myös valvomaan. Ei ole oikein, että brändituotteita kopioidaan ilman lupaa, sillä niiden tuotekehitykseen ovat yritykset satsanneet merkittävästi.

Myös tilausten peruutukset viime hetkellä tulevat kielletyiksi. Tämä on tärkeä parannus, sillä pahimmillaan viimehetken peruutukset ovat tarkoittaneet sitä, että tuottajalle jää käteen herkästi pilaantuvat tuotteet, ilman toista ostajaa. Hävikin lisäksi taloudelliset tappiot ovat olleet suuria. Jatkossa laki ei tätä salli. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten riskien vähentämisellä vaikutetaan myös kannattavuuteen.

Kun lain avulla luodaan selkeämmät pelisäännöt ruokajärjestelmään kielletyistä toimintatavoista, vähennetään samalla tuottajien ja pienten elintarvikeyritysten liiketoiminnan riskejä.

Reilusti toimivat markkinat antavat myös kasvulle ja uusille innovaatioille mahdollisuuden, ja se hyödyttää kaikkia elintarvikeketjun osapuolia.

Merkittävää on myös se, että meillä on koko ruokajärjestelmää ja sen kauppatapoja valvova oma viranomainen, elintarvikemarkkinavaltuutettu. Tämä tuo viljelijöille ja elintarviketeollisuudelle turvaa, kun on selkeä taho, jonka puoleen kääntyä riitatilanteissa.

Elintarvikemarkkinalailla edistämme siis hyviä kauppatapoja, markkinoiden tervettä toimintaa, vahvistaen samalla tuottajien neuvotteluasemaa ja koko elintarviketeollisuuden kilpailukykyä. Kasvu ja uudet innovaatiot taas hyödyttävät koko ruokajärjestelmää.

Hyvät ystävät, haluan tähän loppuun pohtia vielä ääneen kanssanne maatalouden tulevaisuutta.

Näen, että meidän tulee visioida isosti, sillä vain asettamalla riman tarpeeksi korkealle, voidaan saavuttaa edistystä.

Minulla on haave tulevaisuuden ruokajärjestelmästä, jossa alkutuottajat ovat osa tasapainoisesti toimivaa ruokajärjestelmää. Viljelijät ovat tuon ruokajärjestelmän tähtipelaajia, joiden osaamisesta ja ammattitaidosta maksetaan reilu palkka. Viljelijöiden halu kehittää entistä ympäristöystävällisempiä viljelytapoja ja satsata eläinten hyvinvointiin tunnistetaan ja tunnustetaan laajasti.

Minulla on haave ruokavientimme moninkertaistumisesta ja siitä, että näemme vielä lukuisia ruokamaailman Nokiota, innovatiivisia, terveellisiä ja vastuullisesti tuotettuja tuotteita, jotka valloittavat maailman.

Haluan nähdä edistysaskeleet digitalisaatiossa ja datataloudessa siten, että ne tuovat lisää euroja kansantalouteemme ja palvelevat koko suomalaista ruokajärjestelmää. Haluan nähdä erityisesti viljelijöiden saavan keräämästään datasta lisäarvon ja hyödyntävän sitä myös aktiivisesti tuotannon kehittämisessä. Tieto on myös valtaa, kuten tunnetaan.

Nämä pätevät yhtälailla metsiin ja biotalouteen. Tulemme näkemään huikeita innovaatioita puupohjaisissa tuotteissa, sellaisiakin joita emme osaa edes vielä kuvitella.

Tulevaisuus on rakennettu kestävälle luonnonvarojen käytölle ja me olemme tuon työn etulinjassa. Voisi sanoa, että maanviljelijät ja metsänomistajat ovat pioneerejä kestävässä luonnonvarojen käytössä.

Teiltä ja meiltä löytyy oppia, joka on rakennettu vuosien ja vuosien saatossa aina edeltävästä sukupolvesta parantaen. Tämän ketjun jatkuminen on meidän jokaisen sydämellä, sillä jokainen meistä haluaa antaa maat ja metsät tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin on ne saanut. Tämä on sitä ikiaikaista talonpoikaista ajattelua, tai kuten nykypäivänä sanotaan, kestävää kehitystä.

Näen, että Suomella on käsissään kaikki vastuullisuuden valttikortit rakentaa runsaista luonnonvaroistamme ja puhtaista raaka-aineistamme globaalit kilpailuvaltit.

Jotta se on mahdollista, meidän on ensin itse opittava olemaan ylpeitä sekä osaamisestamme että ainutlaatuisista raaka-aineistamme, luotavat tuon osaamisen ympärille vetovoimaisia tarinoita, valjastettava mielikuvat brändeiksi ja reilulla ylpeydellä lyötävä sinivalkoinen avainlippu päälle. Näistä aineksista rakentuu iskunkestävä yhteiskunta, joka menestyy kaikissa olosuhteissa.