Yhteiset markkinat, mutta eri pelisäännöt

Jokainen suomalainen haluaa varmasti syödä puhdasta ja turvallista ruokaa. Tämä on meille kaikille perusoikeus.

Emme kuitenkaan voi varmasti tietää mitä tuontiruokamme sisältää tai miten se on tuotettu. Ulkomaisen ruuan alkuperä ja tuotantotapa eivät läheskään aina ole tiedossamme.

Suomessa ja Ruotsissa on maailman tiukimmat ruuan tuotantoehdot. Ruokamme on aina jäljitettävissä, se sisältää vähiten maailmassa mm. antibiootti- ja kasvinsuojeluainejäämiä, omissa raaka-aineissamme ei ole salmonellaa ja niin edelleen.

Olemme myös asettaneet erittäin tiukat vaatimukset tuotantoeläinten elinolosuhteille, jotta ne voisivat hyvin ja pysyisivät terveinä. Valtion ja kuntien julkisessa ruokailussa ja osin myös kaupassa on usein kuitenkin mahdotonta tietää, millaisilla tuotantovaatimuksilla ruoka on tuotettu.

Elintarvikkeiden markkinat ovat siis yhteiset, mutta pelisäännöt jopa EU:n sisällä vieläkin hyvin erilaiset.
Tämä ei ole reilua eikä oikein. Siksi kaikessa julkisessa ruokailussa käytettävien ruuan raaka-aineiden on täytettävä omalle tuotannollemme itse asetetut tuotantoehdot. Vasta silloin julkiset ruokamarkkinat voivat toimia oikeudenmukaisesti ja reilulla tavalla.

Tämä sama periaate täytyy saada käyttöön myös ruuan alkuperän osalta, niin kaupassa kuin julkisessa ruokailussa, ravintolat mukaan lukien.

Alkuperän on aina oltava kuluttajan nähtävillä. Kuluttajan tekee sitten valinnan tietojensa pohjalta. Räikeintä epäreiluutta on se, että tuontiruokaa ”pestään” kotimaiseksi kikkailuilla, joilla hävitetään alkuperä ja harhautetaan kuluttajaa.

Kolme ministeriä otti hiljattain Ruotsissa kantaa tähän samaan epäkohtaan ja vaati muutoksia sikäläisten ruokamarkkinoiden toimintaan. Suomessa tarvitaan ripeästi toimia, joilla ruokamarkkinat saadaan toimimaan reilulla tavalla.

Se turvaa kotimaisen, maailman puhtaimman ruuan saannin myös tulevaisuudessa. Haluamme säilyttää kotimaisen ruokaketjun työpaikat, huoltovarmuuden, kansanterveyden ja suomalaiselle ruuantuottajalle reilun mahdollisuuden pärjätä kovassa kilpailussa. Samalla se myös tasapainottaa nykyistä tilannetta elintarvikeketjun osien välillä. Tällä hetkellä kaupalla on ylivertainen neuvotteluasema alkutuotantoon ja teollisuuteen verrattuna.

Jari Leppä
Kansanedustaja (kesk), eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 19.2.2016