Keskusta
22.04.2022

Työtä suomalaisen maa- ja metsätalouden puolesta

Olen saanut toimia Suomen maa- ja metsätalousministerinä lähes viisi vuotta. Vetovastuu vaihtuu nyt huhtikuun lopussa, jolloin näihin saappaisiin astuu nykyinen tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen.

Ministerintaipale on ollut vähintään työntäyteinen, mutta ennen kaikkea hieno ja mieluisa matka. Tästä kaikesta on jäänyt mieleen valtavasti hienoja kokemuksia, muistoja ja kohtaamisia upeiden ihmisten kanssa. On ollut etuoikeus ja suuri kunnia saada tehdä tätä työtä suomalaisen maa- ja metsätalouden ja Isänmaan eteen niin kotimaassa kuin kansainvälisillä areenoilla.

Viisi ministerivuotta on pitkä aika, ja siihen mahtuu paljon. Viimeisimpinä meitä ovat koetelleet koronapandemia ja käynnissä oleva Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, joka on muuttanut pysyvästi koko Euroopan turvallisuusympäristöä.

Työ niin suomalaisen ruuantuotannon ja viljelijän kuin metsien, metsäteollisuuden ja metsänomistajan parhaaksi on jatkunut kaikkien vaiheiden läpi. Toki maailman muutokset huomioiden ja niihin mahdollisimman hyvin reagoiden.

Miltä maa- ja metsätalouden tila sitten näyttää näiden vuosien jälkeen?

Kuluneiden vuosien suurin puristus on ollut EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kansallisen CAP-suunnitelman valmistuminen. Aikaan saatu ohjelma turvaa nykyisten tukijärjestelmien ja tukirahojen jatkuvuuden ja aktiivisen ruuantuotannon. Muuttunut maailmantilanne pakottaa muuttamaan CAP-suunnitelmaa ja asettamaan huoltovarmuuden ja omavaraisuuden sille kuuluvaan arvoonsa.

Pienempiä, mutta tärkeitä edistysaskelia on otettu paljon: ruuan alkuperämerkinnät on tuotu ravintoloihin, monen lähipalvelut on turvattu kyläkauppatuella, kunnallisia ruokapalvelu- ja elintarvikehankintoja on ohjattu kestävämpään suuntaan ja kotimaisuusastetta on lisätty, ruokavientiä on vauhditettu ja suomalaisille elintarvikkeille on avattu uusia markkinoita.

Maatalouden kannattavuuden korjaamiseksi on jatkettava työtä kaikella voimalla. Suomalaisen viljelijän ja ruuantuotannon puolustajat ovat olleet viime vuosina liian harvassa. Etenkään kauppaketjut eivät ole omaa rooliaan ketjussa tajunneet, vaan voitot on kääritty viljelijän selkänahasta.

Vasta nyt Ukrainan sodan myötä on laajemmin herätty maatalouden todelliseen tilaan. Viimein ymmärretään, etteivät omavaraisuus ja kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuus ole vain viljelijöille tai Keskustalle tärkeitä asioita. Ruokaa tarvitsee meistä jokainen. On toivoa, että ruokaketjun tulonjakoa saataisiin viimein oikeudenmukaisemmaksi.

Muistetaan, ettei halpaa ruokaa ole olemassakaan, sen maksaa aina joku; ilmasto, ympäristö, eläinten hyvinvointi, elintarvikealan työntekijät, viljelijät.

Metsätalouden osalta suurin työ on ollut suomalaisen metsänomistajan ja kansallisen päätäntävallan puolustamisessa. Komission yritystä astua kansallisen metsäpoliittisen päätöksenteon tontille ei voi mitenkään hyväksyä.

Suomalaisen metsänomistajan omaisuudensuojaan, jonka myös unionin perussopimus takaa, ei komissiolla tai toisilla valtioilla pidä olla mitään oikeutta puuttua. Tätä työtä on väsymättä jatkettava myös tulevaisuudessa.

Kaavamaisen prosenttisuojelun ja metsänhoitokeinojen rajoittamisen sijaan EU:n tulee edistää markkinalähtöisten hiilensidonta- ja biodiversiteettimarkkinoiden syntyä. Näin edistetään hiilensidonnan tavoitteita metsänomistajalle oikeudenmukaisesti ja kansallista päätäntävaltaa kunnioittaen.

Metsät ovat ratkaisu, eivät ongelma. Hiilensidonnan lisäksi metsäteollisuuden uudet innovaatiot vastaavat moneen ongelmaan. Sellupohjaisilla tuotteilla pystytään korvaamaan muovituotteita ja vähentämään siten fossiilisten raaka-aineiden käyttöä ja muovijätteen määrää. Suomelle uudet biotalouden innovaatiot ovat valtava taloudellinen mahdollisuus.

On sanomattakin selvää, että työtä maa- ja metsätalouden saralla riittää jatkossakin. Kun jokin asia saadaan valmiiksi, ovat uudet haasteet jo valmiina odottamassa. Niistäkin selvitään, kunhan vain muistamme pitää suomalaisen maanviljelijän ja metsäomistajan politiikan keskiössä.

Edellytykset menestykseen ovat olemassa. Olemmehan Euroopan metsäisin maa ja meillä on maailman puhtain ruoka. Näistä titteleistä olisi mikä tahansa maa ylpeä. Ilman viljelijää meillä ei ole ruokaa, eikä turvaa. Ilman metsänomistajaa emme koskaan saavuta kunnianhimoisia tavoitteitamme jättää fossiilitalous taaksemme.

Suomenmaan blogi 22.4.2022