Totuutta silmiin
Viikon ajan on maakunnassa keskusteltu vetovoimasta ja tulevaisuudesta. Keskustelun viritti ammattikorkeakoulun rehtori Heikki Saastamoinen seminaaripuheessaan Savonlinnassa. En ollut seminaarissa mukana, enkä tarkalleen tiedä hänen sanomisiaan, mutta mylläkän hän sai puheellaan aikaan.
Onko Etelä-Savo vetovoimainen? Me kaikki eteläsavolaiset hehkutamme vetovoimaisuuttamme, mutta onko hehkutukselle ihan aidosti pohjaa nykyisellä menolla?
Väkimäärä maakunnassamme laskee koko ajan, keski-ikämme nousee, osuutemme kansantuotteesta pienenee. Nämä tosiseikat eivät tue ajatusta erityisestä vetovoimasta. Olemme myös tunnettuja aikamoisesta eriseuraisuudesta maakunnan sisällä. Tämäkään ei tue vetovoimaa vaan heikentää sitä.
Vetovoimatekijöitä meillä Etelä-Savossa on vaikka millä mitalla metsät, järvet, luonto kokonaisuudessaan, puhtaus, turvallisuus, yritykset, ruoka, kulttuuri, valtatiet, etäisyydet isoista keskuksista, koulutus jne.
Vetovoimatekijöitä on siis paljon, muttei konkreettista ja vaikuttavaa vetovoimaa riittävästi. Emme siis ole pystyneet syystä tai toisesta hyödyntämään läheskään riittävästi niitä luontaisia vahvuuksiamme joita meillä on.
Olemme myös vaatimattomia. Tätä ominaisuutta ei huomaa olevan olemassakaan, kun käy vaikkapa Mikkelin kokoisella Seinäjoella. Siellä kaikki on ”komiaa ja suurta”.
Kolmas huomio on, ettemme halua tai pysty uudistumaan ja toimimaan edelläkävijänä riittävällä tavalla. Totutuilla tavoilla toimiminen on tietenkin turvallista, mutta kun maailma muuttuu joka kantiltaan, on uudistumiskykyä ja nopeutta oltava.
Kun vetovoimatekijöitä meillä Etelä-Savossa riittää, mutta vetovoimaa tarvitaan lisää, on syytä pohtia yhdessä mitä ryhdymme tekemään toisin nykyiseen verrattuna. Tälle pohdinnalle Heikki Saastamoinen löi ensimmäiset askelmerkit.
Aloitetaan yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen uudesta tulemisesta. Meillä ei ole maakunnassa varaa nykyiseen eripuraan, se on kiusallista myös valtakunnan tason edunvalvonnassa. Tämä koskee meitä kaikkia. Yhteistyötä on tehtävä laajemmin myös maakunnan ulkopuolella.
Lopetetaan itsemme vähättely ja uudistetaan toimintatapojamme niin että pärjäämme paremmin ja näytämme mallia muille.
Konkretisoidaan ja tuotteistetaan vetovoimatekijöitämme tehokkaammin ja luodaan niistä lisää liiketoimintamahdollisuuksia. Tämä tuo kestävää hyvinvointia talouteen, työllisyyteen ja elinvoimaan.
Tottakai myös valtiovallan toimenpiteet pitää olla sellaisia, että ne mahdollistavat kasvun ja elinvoiman luomisen maakunnassamme.
En tarkoituksella kirjoittanut tähän yhtäkään yksityiskohtaista toimenpidettä tai tahoa. Toivoisinkin, että keskustelu vetovoiman kasvattamisesta jatkuisi ja tarvittavia muutoksia saisimme yhdessä aikaan. Ne konkreettiset uudistukset kyllä tulevat tapahtumaan, kunhan meillä on tahtoa niitä toteuttaa. Sitten voimme aidosti puhua hyvästä vetovoimasta, kun tunnusluvutkin näyttävät erilaisilta. Tarkoitan tällä me-muodolla myös vahvasti itseäni.
Jari Leppä
Kansanedustaja (Kesk)
Maa-ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja
Kolumni on julkaistu Länsi-Savo ja Itä-Savo lehdissä 9.8.2016