Tolkun vuosikymmen

Päättynyt vuosikymmen ja varsinkin sen loppupuoli toi tullessaan Suomen politiikkaan kärjistysten, ääripäiden ja tahallisen väärinymmärryksen ilmapiirin. Tämä keskustelu vaikuttaa myös maaseudun ihmisiin ja koettelee tulevaisuudenuskoa ja jaksamista.

Varsinkin netissä rehottavan negatiivisuuden vastavoimaksi on onneksi noussut puhe maalaisjärjen käytöstä. Vetoankin, että alkaneella vuosikymmenellä toimimme hakien yhteistä koko Suomen hyvää, etsitään ratkaisuja ja keskustellaan tosiasioihin pohjautuen ja vältetään kärjistyksiä. Sanalla sanoen suositaan tolkkua.

Tolkkua tarvitaan myös ilmastokeskusteluun. Kun keskustellaan ruokavaliosta, elämäntavoista tai hiilinieluista, sekoitetaan helposti isot ja pienet asiat. Siinä on usein myös piirteitä maaseudun syyllistämisestä, jota pidän täysin perusteettomana. Maaseudun elinkeinot tuottavat ilmastokamppailussa tuplahyödyn: pellot ja metsät sitovat hiiltä ja samalla tuottavat ruokaa ja fossiilisia korvaavia raaka-aineita.

Metsämme kasvavat ja niissä on puuta enemmän kuin koskaan. Vaikka toissa vuonna hakkuut olivat ennätystasolla, metsämme kasvoivat noin 30 miljoonaa kuutiota enemmän kuin niitä käytettiin. Lisäksi luonnon monimuotoisuuteen satsataan yhä enemmän.

Arvostelun sijaan metsänomistajat ansaitsevat kiitokset. Metsiä on hoidettu hyvin ja kun vielä edelleen vahvistamme metsiemme hoitoa, kasvu nousee entisestään.

Tarvitsemme myös uusia investointeja metsäteollisuuteen. Uudet teollisuuslaitokset ovat energia-, ympäristö- ja ilmastotehokkaampia. Niissä valmistetaan uusia tuotteita, jotka korvaavat saastuttavia raaka-aineita ja nostavat puusta saatavaa arvoa. Myös puurakentamisen edistämisessä on saatava vihdoin uusi vaihde päälle. Biotalouden on oltava vahvasti mukana EU:n uudessa Green Dealia.

Ruokakeskustelussa kotieläintuotanto on nostettu tikun nokkaan ilmastosyistä. Haluan palauttaa keskusteluun kestävän kehityksen kokonaisuuden.

Kestävän kehityksen kaikki osat, ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus on oltava yhtä aikaa tarkastelun alla. Suomessa vettä riittää, eläinten ja kasvien terveydentila on hyvä, lääkkeiden käyttö, antibiootit mukaan lukien, on maailman alhaisimpia.

Työntekijöillä on vahva turva, hallintoon ja viljelijään voi luottaa ja meillä on maailman puhtain ilma ja maaperä. Etenkin kotieläintilat ovat myös vahvoja monimuotoisuuden lähteitä. Me tunnemme tuotantomme ja sen laadun maatilalta kuluttajalle.

Tuotanto ja tuote ovat siis kunnossa. Silti maatalouden kannattavuus ei ole tolkullisessa tilassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet, mutta viljelijöiden tulot laskeneet.

Siksi on välttämätöntä, että EU:n yhteistä maataloupolitiikka uudistettaessa vaatimukset ja rahoitus ovat tasapainossa. Uudistuvan ruoantuotannon tukeminen ei ole vanhanaikaista. Viljelijät ottavat jatkuvasti käyttöön uutta teknologiaa ja ovat sitoutuneita toimimaan ilmaston ja ympäristön hyväksi.

Digitalisaation edetessä tieto on pääomaa myös tuottajille. Tiloilla ja ruokaketjussa tuotetaan valtava määrä tietoa, jonka omistajuuteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Ruokailutottumusten muutoksiin on sekä meidän viljelijöiden kuin teollisuuden vastattava uusilla tuotteilla.

Suomalaiselle laadukkaalle ruoalle on entistä pontevammin haettava hintaa myös maailmalta. Tarvitsemme vienninedistämisessä laajempaa yhteistyötä alan toimijoiden kesken, esimerkiksi yhteisen vientiyhtiön muodossa. Vahvistuva vienti tuo kaivattua lisäarvoa viljelijän työlle.

Biokaasussa on valtava potentiaali sekä päästöjen vähentämisen että tilojen kannattavuuden kannalta. Hallitus valmistelee parhaillaan ensimmäistä kansallista biokaasuohjelmaa. Pidän tärkeänä, että toimeenpano käynnistyy ripeästi ja se huomioi tilatason laitokset. Siinäkin maaseutu ja uusi teknologia ovat ratkaisijan paikalla.

Mahdollisuuksia ja ratkaisun avaimia maaseudulla on siis paljon. Aion omalta osaltani tehdä voitavani, jotta maaseudun ääni kuuluu vahvemmin myös ilmastokeskustelussa. Siksi kierrän tänä vuonna Suomea ratkaisujen kiertueella tutustumassa ihmisen kokoisiin käytännön tekoihin, joilla torjutaan ilmastonmuutosta.

Suomella on kaikki mahdollisuudet hyötyä ilmasto- ja ympäristötoimien kysynnän kasvusta maailmalla. Meidän osaamisellamme ja teknologialla on vahvasti vientipotentiaalia. Samalla puhun kestävän kehityksen kaikkien pilarien puolesta.

Tarvitsemme yhteistä tahtoa, tekemistä ja rohkeutta maaseudun mahdollisuuksien saamiseksi käytännön toimiksi. Tarvitsemme tolkullista yhteiskunnallista keskustelua, yhteisymmärrystä ja rohkeutta uudistua. Tähän kannustan meitä kaikkia alkaneella tolkun vuosikymmenellä.

Jari Leppä
Maa- ja metsätalousministeri (kesk)

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 10.1.2020