Suomen oltava nyt aktiivinen EU:n metsäasioissa
Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoituksessa korostettiin, että suomalaisten edunvalvojien on oltava hereillä EU:n hamutessa vahvempaa roolia metsäpolitiikassa (MT 5.2.). Olen tästä täysin samaa mieltä. Suomen hallituksen sekä edustajiemme Euroopan parlamentissa on pelattava samaan maaliin. Jos me emme metsäisenä maana ole liikkeellä metsäkysymyksissä, ei sitä kukaan muu tee meidän puolestamme.
Hallituksen tuoreessa EU-selonteossa korostetaan Suomen aktiivista EU-vaikuttamista ja todetaan yksiselitteisesti, että metsäpolitiikka on pidettävä kansallisissa käsissä. Suomi jatkaa johdonmukaisesti metsälinjalla, jota olemme harjoittaneet koko EU-jäsenyyden ajan.
Aktiivisuudelle onkin nyt tarvetta. Ilmastotavoitteet, Lulucf, biodiversiteettistrategia, kestävän rahoituksen taksonomia, EU:n metsästrategia ja bioenergian kestävyyskriteerit muiden ohella vaikuttavat kaikki metsien käyttöön.
Euroopan tasolla on muistettava lähteä perusasioista. Metsää kasvaa meillä enemmän kuin hakataan, jokaisen kaadetun puun tilalle istutetaan neljä uutta, olemme Euroopan metsäisin maa, puolet EU:n tiukasti suojelluista metsistä on Suomessa.
Hyvän pohjan kansainväliselle vaikuttamiselle tarjoaa korkeatasoinen metsätutkimus. Meillä on yli sadalta vuodelta seurantatietoa Suomen metsien kehityksestä, ja satelliittikuvat ja laserkeilaus tekevät tiedosta yhä tarkempaa. Uskallan väittää, ettei yksikään maa tunne metsiään yhtä hyvin kuin me.
Ilmastopolitiikassa metsien käyttöä koskeva keskustelu on vääristynyt. Maaseudun elinkeinot maa- ja metsätalous ovat ainoat talouden toimialat, joissa sidotaan hiiltä. Metsillä on itse asiassa kaksoisrooli: hiilensidonnan lisäksi ne tuottavat uusiutuvia raaka-aineita, joilla voidaan korvata fossiilisten luonnonvarojen käyttöä.
Juuri fossiilisten käytön lopettaminen on se tärkein ilmastotoimi, kuten Maailman ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas on julkisuudessa korostanut. Tätä periaatetta on noudatettava myös EU-tason ilmastopolitiikassa.
Metsät, maatalouden ja maankäytön ilmastopolitiikan kattavan lulucf-asetuksen uudistamisesta odotetaan EU:n komissiolta esitystä kesällä. Suomelle muutos on mahdollisuus ja tärkeä vaikuttamisen paikka.
Nykyinen laskentatapa on monella tapaa ongelmallinen. Nielujen suuruutta verrataan keinotekoisesti valittuun tasoon, ja metsien nielujen laskennalle on katto. Tämä ei vastaa luonnontieteellisiä tosiasioita. Siksi vaikutamme sen puolesta, että lulucf-asetusta muutettaessa siirryttäisiin todenmukaisten nielujen laskentaan.
On myös välttämätöntä, että nielut lasketaan jäsenmaakohtaisesti eikä koko Euroopan tasolla. Emme halua luoda tilannetta, jossa Suomen suurten metsänielujen ansiosta Saksa tai Puola saisivat lisäaikaa jatkaa kivihiilen polttamista.
Samaan aikaan toimeenpannaan voimassa olevaa lulucf-asetusta.
Koska asetuksen laskentatapa ei kata Suomen nieluja kokonaisuudessaan, aikanaan neuvotteluissa sovittiin Suomen erillisjoustosta, jolla voi kattaa esimerkiksi rakentamisesta johtuvan metsäkadon päästöjä.
Ilman tätä erillisjoustoa riski on, että asetuksen laskentasäännöissä maankäyttösektorimme kääntyisi päästöiksi. Eli vaikka esimerkiksi vuonna 2019 Suomen metsien, maatalouden ja maankäytön nettonielu oli vajaat 15 miljoonaa hiilidioksiditonnia, lulucf-laskukaavalla se voisi muodostus päästölähteeksi. Tämä ei vastaa maalaisjärkeä saati luonnontiedettä.
EU:n komissio on kuitenkin omassa esityksessään poikennut sovitusta, ja esittää Suomelle paljon rajatumpaa erillisjoustoa.
Ratkaisun tekee jäsenmaista koostuva neuvosto, jolla on valta palauttaa komission esitys takaisin valmisteluun. Tähän haemme tukea muilta jäsenmailta. Yksinkertaisesti on kyse siitä, että sovitusta pidetään kiinni. Tämän olemme valmiit katsomaan päätyyn asti.
EU-vaikuttamisessatiivis yhteistyö muiden metsäisten maiden kanssa on avainasia.
Näin toimimme esimerkiksi juuri nyt kestävän rahoituksen taksonomian osalta. Olen yhdessä Ruotsin, Itävallan ja muiden metsämaiden ministereiden kanssa lähestynyt komissiota, jotta kriteerit huomioivat kestävän metsänhoidon käytännöt.
Seuraava askel vaikuttamisessa on päästä puolustuskannalta siihen, että metsät nähtäisiin EU:ssa ongelman sijaan ratkaisuna. Edistämme määrätietoisesti biotalouden mahdollisuuksien tunnistamista koko EU:n alueella.
Tässä suuri mahdollisuus on EU:n uusi metsästrategia. Euroopan parlamentti ja jäsenmaiden neuvosto ovat jo muodostaneet metsästrategiaan kannat, jotka korostavat metsätalouden ja kestävän metsänhoidon merkitystä. Tätä vaadimme myös komissiolta.
Jari Leppä
Maa- ja metsätalousministeri
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 12.2.2021