Ruokaketjuun enemmän läpinäkyvyyttä

S-ryhmä sai aikaan media- ja ostosryntäysmylläkän ilmoittamalla ruuan hinnan alennuksista. Hinta- ja alennusvertailujen keskellä vähemmälle ovat jääneet pohdinnat ruuan hinnan jakautumisesta eri toimijoille ruokaketjun sisällä sekä kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuus.

Ainoa täysin selväksi tullut asia on se, että kauppa määrittelee suvereenisti kuluttajien ruuasta maksaman hinnan.  Kauppa määrittelee myös tason, jolla se tuotteet ostaa jalostavalta portaalta. Nykyisellään tuottajalle on tässä ketjussa tarjolla siis vain sopeutujan rooli saada kaupalta ja jalostajilta se osuus, joka jää jäljelle. Tuottajan neuvotteluasemaa on vahvistettava.

Ruuan hinnoitteluketjuun tarvitaan enemmän läpinäkyvyyttä, jotta tietäisimme tarkemmin mikä on kunkin ruokaketjun osan osuus kuluttajahinnasta. Tällä hetkellä julkista väittelyä käydään, koska emme tiedä riittävästi jalostajan ja kaupan, ja kaupan ja sen sidosryhmien, osuudesta hinnanmuodostukseen. Olisi reilumpaa tietää ihan aidosti miten raha ruokaketjussa jakautuu.

Tuotteiden sisällön tai niiden taloudellisten arvojen jäljitettävyyttä vähentää entisestään se, että kauppojen omien merkkien, ns. private label -tuotteiden osuus myynnistä on lisääntynyt teollisuuden brändituotteiden kustannuksella. Nämä kaupan omat tuotteet ovat käytännössä kopioita, aina pakkauksia myöten.

Näiden tuotteiden lisääntyminen vähentää uusien elintarvikkeiden brändituotteiden tutkimus- ja kehittämistyön mahdollisuuksia. Samalla se vaikeuttaa myös suomalaisten tuotteiden vientiä: kaupan omaa private label –merkkiä ei kannata vientiin markkinoida, siihen tarvitaan vahva alkuperäisbrändi.

Tästä lyhytnäköisyydestä huolimatta kaupat tulevat varmasti jatkossakin panostamaan omiin merkkeihinsä, koska tutkimukset (esim. PTT ja MTT) osoittavat aika selkeästi sen, että kaupan osuus lopputuotteiden hinnasta on niissä suurempi.

Kaupan ylikorostuneesta roolista, kotimaisten tuotemerkkien hiipumisesta ja kotimaisen tuotannon ja jalostuksen ahdingosta huolimatta kilpailu- ja kuluttajavirasto on tulkinnut erikoisella tavalla tuonnin vaikutusta kilpailuun. Suomessa elintarviketuonti on lisääntynyt merkittävästi, mutta sitä ei kokonaisuudessaan oteta kilpailutekijänä huomioon niin kuin pitäisi.

Kotimaisille toimijoille asetetaan edelleen rajoituksia, vaikka tuonti kilpailee kotimaisen valmistuksen kanssa ja kauppa määrittelee suvereenisti hinnat. Tämänkaltaisessa toimintamallissa varsinkin suomalainen viljelijä ja myös elintarviketeollisuus ovat selkeästi muuta elintarvikeketjua heikommassa asemassa.

Kilpailulakia tai ainakin sen tulkintaa on syytä muuttaa läpinäkyvämpään ja oikeudenmukaisempaan suuntaan. Näin varmistamme aidosti koko ketjun toimintamahdollisuudet ja suomalaisen ruuan saannin myös tulevaisuudessa. Ruuan hinnanalennusta ei saa maksattaa suomalaisella viljelijällä. Tätä näkökulmaa on tarpeen seurata tarkasti.

Lisätietoja:
Jari Leppä
050 511 3041