Puhe MTK:n ja SLC:n ilmastotiekartan julkistamistilaisuudessa

Takanamme on poikkeuksellinen kevät, joka on osoittanut ruuantuotannon riskinkestävyyden merkityksen aivan konkreettisesti koko yhteiskunnan tasolla. Riskinkestävyys, huoltovarmuus ja sopeutuminen ovat kaikki avainsanoja puhuessamme myös ilmastonmuutoksen tuomista vaikeuksista ruuantuotannolle. Te hyvät ystävät, alan ammattilaiset ja asiantuntijat olette tehneet upeaa työtä kootessanne maatalouden ilmastotiekartan yksiin kansiin – ansaitsette kaikki virtuaaliset aplodit.

Hallituksen kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 toteutuu ainoastaan, kun saamme kaikki toimialat ja yhteiskunnan eri tasot sitoutumaan nyt rakennettaviin tiekarttoihin. Vain toimialojen omalla suunnannäyttämisellä voimme tehdä aidosti kestäviä ratkaisuja ja niiden ratkaisujen äärellä olemme tänäänkin.

Hyvät ystävät,

Asia, josta tälle yleisölle ei tarvitse muistuttaa, mutta joka niin usein ilmastonmuutosta ja maataloutta käsiteltäessä unohtuu muilta; maatalouden tärkein tehtävä on tuottaa hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Tämä on lähtökohtana myös tänään julkaistavassa tiekartassa, joten tiekartan kivijalka on tältä osin vahva.

Tämä kivijalka on osa sitä kokonaiskestävyyttä, jossa tarkastelemme ilmastonmuutoksen vaikutuksia myös globaalilla tasolla. Tiedämme hyvin, että maailmanlaajuisesti ruuan kysyntä tulee ainoastaan kasvamaan ja että ilmastonmuutos kuivattaa viljelyaloja monilla väestötiheillä alueilla. Ruuantuotannon ilmastovaikutuksia ei tule ulkoistaa, päinvastoin. Oma kannattava maatalous ja sen päällä toimiva vastuullinen ruokajärjestelmä on kokonaiskestävyyden näkökulmasta paras tie, ja tuota tietä vahvistamme tänään entisestään.

Maatalouden ilmastotiekartta osoittaa selvästi, että meillä on keinoja – helpompia ja vaikeampia, joilla voimme vaikuttaa maataloudesta syntyviin päästöihin.

Luonnonvarojemme rikkaus on niiden valtavassa potentiaalissa toteuttaa monia asioita yhtä aikaa. Maa- ja metsätalous ovat ainoat toimialat, jotka sekä sitovat hiiltä että korvaavat fossiilisten käyttöä. Vaikeuskerrointa puolestaan lisää se, että maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat pääosin peräisin hajallaan olevista biologisista päästölähteistä, jolloin niiden hallinta on huomattavasti vaikeampaa kuin monella muulla sektorilla.

Tiekartta on selkeä käytännön askel kohti ilmastoviisaampaa ruuantuotantoa. Sen sisältämät tärkeät tavoitteet toteutetaan käytännön toimenpiteiden kautta. Ei muuten. Siksi nimenomaan viljelijöiden työ on avainasemassa. Hyvä maaperänhoito –pellon kasvukunnosta ja vesitaloudesta huolehtiminen on kaiken viljelyn perusta. Viljelijät ovat kautta aikain olleet kehittämässä ja parantamassa tuotantotapojaan ja valtavia edistysaskelia päästöjen vähentämisessä on jo otettu. Kunnianhimoa löytyy, emme voi kuitenkaan unohtaa riittävää kannattavuutta, joka on kaiken työn perustana. Vastuullisuuden valttikorteista on tehtävä globaali kilpailuetu – vastuullisuus on valjastettava vauraudeksi.

Huomiota on kiinnitettävä myös kansainväliseen kauppaan ja siihen, millä ehdoilla tuotettuja ruokia tuomme Suomeen. Ei voi olla niinkään, että viritämme oman kansallisen maataloutemme kaikilla mittareilla mitattuna maailman huipulle, mutta emme vaadi tuontielintarvikkeilta samaa vastuullisuutta. Tällä hetkellä toimimme samoilla markkinoilla, mutta eri pelisäännöillä. Ympäristöongelmat eivät katso maiden rajoja ja siksi tätä työtä on tehtävä rajat ylittävästi. EU:n on oltava vastuullisen ruokajärjestelmän suunnannäyttäjänä. Tuota tavoitetta Suomi tukee.

Työ paremman tuottavuuden ja eläinten hyvinvoinnin eteen on vastaus myös ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Tätä työtä ovat esimerkiksi peltojen hiilensidontakyvyn lisääminen hyvillä satotasoilla ja hyvä eläinten hoito tuottavuuden parantamisen taustalla. Lisäksi on satsattava viljelytekniikoiden kehittämiseen ja innovointiin sekä kasvinjalostukseen. Tarvitsemme tietysti lisää tutkimusta ja digitalisaation tuomaa dataa synnyttääksemme niitä globaaleille markkinoille tähtääviä innovaatioita, jotka mahdollistavat entistä kestävämpiä tuotantotapoja.

Viljelijän on siis pohdittava yhtä aikaa tuottavuutta, kannattavuutta, vastuullisuutta, hyvinvointia ja ekologisuutta. Samalla on seurattava kuluttajien toiveita ja markkinoiden muutoksia. Ja kaiken tämän viljelijä tekee myös muuttuvien sääolojen armoilla. Tiivistäen voisi todeta, että riskienhallinta on viljelijöiden toinen luonto. Siksi uskon vakaasti heidän kykyynsä vastata ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.

Tiekartassa on nostettu hyvin esille maatalouden ilmastotoimiin liittyviä tutkimus- ja kehitystarpeita. Sitä, mitä ei voida mitata ja todentaa, on vaikea hallita. Olemassa olevia tietoaineistoja pitää voida käyttää paremmin ja esimerkiksi maankäyttöön liittyvä uusi tieto-ohjelmamme tulee auttamaan tässä.

Lisäksi olemme käynnistäneet maankäyttöön liittyvän tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-ohjelman. Tarvitaan paljon lisää tutkimusta muun muassa maaperän päästöjen vähentämiskeinoista ja hiilivarastojen säilyttämisestä ja kasvattamisesta.

Jotta saamme biokaasun koko tuotantopotentiaalin valjastettua, on tehtävä määrätietoista politiikkaa, luotava taloudellisia kannusteita, purettava hallinnollisia esteitä ja vaikutettava EU-lainsäädäntöön. Maatalouden biomassoissa on valtava potentiaali ja on hienoa, että sitä on käsitelty tiekartassa laajasti. Parhaimmillaan biokaasun avulla voidaan samanaikaisesti luoda työllisyyttä, synnyttää innovaatioita ja laskea maatalouden ja liikenteen päästöjä.

Juuri siksi on aivan välttämätöntä tarkastella yhdessä sitä kokonaisuutta, joka tällä hetkellä luo esteitä biokaasun koko potentiaalin hyödyntämiseksi. Jotta biokaasun tarjoamat mittavat ilmastoratkaisut saadaan käyttöön, meidän on systemaattisesti poistettava säädösten ristiriitaisuuksia, sujuvoitettava luvitusta ja katsottava valtiontukisääntöjen suuntaviivat tukemaan hiilineutraaliustavoitetta. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jättää tätä potentiaalia käyttämättä.

Hyvät ystävät,

Me maa- ja metsätalousministeriössä teemme hartiavoimin töitä tukeaksemme viljelijöiden työtä ja mahdollistaaksemme näiden tavoitteiden saavuttamisen. Tuemme viljelijöiden tavoitteita hallita ilmastohaastetta myös tämän tiekartan ehdotusten kautta.

Hallitus panostaa merkittävästi koko ruokajärjestelmän kestävyyden parantamiseen mm. maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuuden ja ilmastoruokaohjelman avulla, ravinteiden kierron edistämishankkeilla, isolla panostuksella biokaasuun, digitaalisia ratkaisuja kehittämällä ja tiedolla johtamalla. Seisomme siis tukevasti ja määrätietoisesti oman itsenäisen ruokajärjestelmänsä takana, ruokaturvaa vahvistaen.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on tietysti avainasemassa koko maatalouden kehittämisessä. Näen keskeisimpinä asiana tarkastella yhdessä kaikkia niitä yhdeksää tavoitetilaa, joita yhteiselle maatalouspolitiikalle on asetettu, koskien muun muassa kannattavuutta, ruokajärjestelmän tasapainoa, rakennekehitystä, maaseudun elinvoimaa, monimuotoisuutta ja kestävyyttä ja tietysti turvallisia ja terveellisiä elintarvikkeita. Tuleva kansallinen CAP strategiamme rakentuu siis vahvoille tavoitteille kannattavan, tulevaisuuteen uskovan ja ilmastokestävän maatalouden jatkuvalle kehittämiselle.

Jotta voimme toteuttaa näitä kaikkia tavoitteita yhtä aikaa, on pohdittava myös tukipolitiikan tasapainoa. Haluamme tukea aktiivituotantoa ja tiekartan mukaisesti pienenevällä ruuantuotantoalalla on tarpeen tuottaa tehokkaasti, tarkalla panosten käytöllä ja hyvällä satovasteella mahdollisimman suuria satoja.

Samaan aikaan on kuitenkin pohdittava isossa kuvassa sitä, missä määrin tukipolitiikka tulisi EU tasolla valjastaa ympäristö- ja ilmastohyötyjen toteutukseen esimerkiksi II-pilarissa, jossa toistaiseksi maksujen perusteena ovat olleet pitkälti kustannukset ja tulonmenetykset. Pellolta pöytään strategia tuo lisäksi yhteiselle maatalouspolitiikalle vastuullisuuteen ja kestävyyteen tähtääviä tavoitteita. Olen iloinen, että komissaari Kyriakides on vahvistanut, että tavoitteiden räätälöinnissä kansallisiin strategioihin tullaan huomioimaan kansalliset erityispiirteemme kuten esimerkiksi antibioottien vähäinen käyttö Suomessa.

Moni tiekartassakin mainittu tavoite palautuu tietysti riittävään rahoitukseen. Lähtökohta, jota neuvostoissa olen korostanut toistuvasti; vähemmällä ei voi vaatia enemmän. Jos viljelijän tili on punaisella, hän ei voi olla vihreä. Komission viimeisin esitys rahoituskehyksiksi onkin huomattavasti parempi kuin aiempi esitys. Pääministerimme on käynyt neuvotteluja ansiokkaasti ja II-pilarin rahoitus on ollut Suomen prioriteetti. Rahoituskehykset ovat edelleen auki ja neuvottelut jatkuvat nyt uuden esityksen pohjalta.

Hyvät ystävät, vielä lopuksi haluan onnitella teitä siitä, että olette onnistuneet tuomaan kokonaiskestävyysnäkökulman ansiokkaasti osaksi maatalouden ilmastotiekarttaa.

Ilmaston lisäksi tiekartassa on arvioitu vesistö- ja monimuotoisuusvaikutuksia. Myös sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia on arvioitu sekä sitä, mitkä voisivat olla kullekin maatilalle ne kiinnostavimmat kestävän tuotantojärjestelmän toimet. Tämä on erittäin tärkeä näkökulma, sillä Suomen vahvuus on nimenomaan hajautetussa tuotannossa, joka myös vahvistaa tuotantomme kokonaiskestävyyttä ja huoltovarmuutta.

On aivan selvää, että hiilineutraalissa Suomessa tarvitaan paljon uudenlaista osaamista, myös ruokajärjestelmässä. Osaamisen tarpeet vaihtelevat niin tila- kuin aluetasollakin. Tilojen väliseen yhteistyöhön, tiedon, kokemusten ja epäonnistumistenkin jakamiseen kannattaa panostaa. Kaikkea emme vielä tiedä, mutta silti uuden kokeilemiseen pitää saada kannustusta ja tukea.

Teidän työnne maatalouden ilmastotiekartan tekemisessä on tärkeä osa yhteistä ponnistustamme suomalaisen maatalouden hyväksi. Tiekartalla on tärkeä rooli, kun pohdimme uutta ilmasto- ja energiastrategiaa Suomelle ottaen samalla askelia kohti hiilineutraalia Suomea.

Ilmastotiekartta näyttääkin, että muiden sektoreiden ohella myös maataloudessa ilmastohaaste otetaan tosissaan. Se on meidän kaikkien etu. Suomalaisen ruuan ja viljelijän arvostus on korkealla. Toimimme tulevaisuuden sektorilla. Syömme joka päivä, joten ruokaa ja sen tuottajia ja tekijöitä tarvitaan jatkossakin.

Maataloudella on merkittävä rooli maaseudun, mutta myös koko yhteiskunnan elinvoimaisuuden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Luodaan yhdessä maataloudesta kestävä toimiala, joka houkuttelee jatkajia ja uusia toimijoita sen pariin.

Onnittelut vielä hienosta työstä!