Puhe kouluruoka 70 vuotta -seminaarissa

Ministeri Jari Leppä

Kouluruoka 70 vuotta -seminaarissa

Kuluvana vuonna 2018 kouluruokailumme täyttää 70 vuotta. Tästä voimme olla reilusti ylpeitä!
Me Suomessa olemme maailmanlaajuisesti olleet edelläkävijöitä tasa-arvoisen, kaikille oppilaille maksutta saatavan kouluaterian tarjoamisessa ja kouluruokailun pelkkää ravitsemusta laajempien merkityksien kehittämisessä. Ja siksi minulla ministerinä on ilo ja kunnia olla avaamassa tätä kansainvälistä seminaaria.

Meillä Suomessa on paljon annettavaa muille maille, mutta me itse voimme edelleen kehittää laadukasta kouluruokailuamme oppimalla taas muualla toteutetuista hyvistä käytännöistä.
Voimme hyvästä syystä pitää kouluruokailuamme tärkeänä sosiaalisena innovaationa. Kouluruokailu on keskeinen osa koulun ruokakasvatusta, kiinteä osa opetusta ja koko kouluyhteisön hyvinvoinnin edistämistä. Kouluruokailun kautta oppilaat saavat hyvän perustan kasvulleen ja kehitykselleen.

Parhaimmillaan kouluruokailu tuo iloa koulun toimintakulttuuriin ja lisää viihtyvyyttä, koulumyönteisyyttä ja oppimistuloksia. Kouluruokailun vaikutukset kantavat elinikäisinä ruokamuistoina ja syömään oppimisen kokemuksina, makumieltymysten avartumisena ja mallina hyvästä syömisestä.

Suomen valtio alkoi myöntää ruoka-apua kaikkein köyhimmille syrjäseutujen koululaisille jo yli sata vuotta sitten. Vähitellen kouluihin alettiin rakentaa keittoloita lämpimien aterioiden valmistamista varten. Ruoka oli yleensä keittoa, velliä tai puuroa. Kaikille oppivelvollisuuskoulujen oppilaille on tarjottu maksutonta kouluruokaa vuodesta 1948 lähtien.

Nykyään Suomessa noin 900 000 koululaista saa joka koulupäivä monipuolisen, ravitsevan aterian. Kouluruokailu on osa perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja koulun oppilashuollon kokonaisuutta. Se on monialainen oppimiskokonaisuus: siinä nivoutuvat yhteen eri oppiaineiden sisällöt ja koulun ruokakasvatuksen tavoitteet.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkaisu ”Syödään ja opitaan yhdessä –kouluruokailusuositus” (2017) antaa suuntaviivat kouluruokailun ja ruokakasvatuksen toteuttamiseen. Julkaisussa käsitellään mm. kouluruokailun järjestämistä, ruokalistasuunnittelua, ravitsemuslaatua, ruokailun seurantaa ja arviointia. Suosituksista on olemassa nettijulkaisut myös ruotsiksi ja englanniksi.

Kouluruoka osana opetusta

Koulujen opetussuunnitelmissa kuvataan lyhyesti ja käytännönläheisesti kouluruokailun periaatteet ja ruokailun järjestämisessä huomioitavat terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatustavoitteet. Suunnitelmissa sitoutetaan koko koulun henkilökunta valvomaan ja ohjaamaan näiden tavoitteiden toteutumista ruokailun yhteydessä.

Maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut yhdessä Opetushallituksen kanssa koulujen käyttöön Ruokataju –nimisen opetusaineiston paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön koulujen käyttöön. Aineisto sisältää ideoita ja aihioita monialaiseen opetukseen, jotta ruokakulttuuriteema ja kouluruokailu saadaan myös osaksi eri oppiaineita.

Millaista kouluruokaa

Meillä kouluruoka on hyvää suomalaista perusruokaa. Täysipainoinen kouluateria on ravitsemussuositusten mukainen ja noudattaa nk. lautasmallia. Ateria sisältää lämpimän ruuan, salaatin, raasteen tai tuorepalan, leivän, levitteen ja juoman.
Noin 1960-luvulle saakka kouluruoka pysytteli paljolti puuro-velli-keitto –linjalla, josta on siis päästy huomattavasti monipuolisempaan ruokaan. Kehityksessä on nähtävissä myös yhteiskunnan muutoksia: kouluruoka alkoi kansainvälistyä suunnilleen 1970-luvulla. Kuluvalla vuosikymmenellä kasvisruoka on vallannut paljon alaa. Yhä useammissa kouluissa kasviruokavaihtoehto tarjotaan jokaisena koulupäivänä.
Suomalaiset syövät edelleen liian vähän kasviksia uusimman FinRavinto -tutkimuksen mukaan. Kouluruokailusuosituksissa kannustetaankin nyt lisäämään kasvisten käyttöä. Se on perusteltua myös ympäristösyistä.

Sosiaalinen merkitys

Kaikki tarvitsevat merkityksiä elämälleen, ja tässä asiassa kaikenlainen osallisuus on tärkeää. Oppilaiden monimuotoista osallisuutta kouluruokailun järjestämisessä on meillä Suomessa säädösten mukaisesti tuettava. Oppilaille on annettava mahdollisuus kouluruokailun suunnitteluun ja toteutukseen oman kehitysvaiheensa mukaisesti. Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen toteutuvat lapsen tai nuoren käsityskyvylle sopivalla tavalla. Lapset saavat kokemuksia siitä, että he ovat arvostettuja yhteisön jäseninä. Kouluruokailua pitää suunnitella, seurata, arvioida ja kehittää yhdessä – se sitouttaa syömään ja oppimaan yhdessä.

Kouluruokadiplomi

Ammattikeittiöosaajat ry myöntää Kouluruokadiplomeja. Tämä järjestelmä kehitettiin aikoinaan maa- ja metsätalousministeriön tuella kouluruokailun kehittämistyövälineeksi. Kouluruokadiplomi on tunnustus, joka myönnetään koululle ravitsemuksellisesti, kasvatuksellisesti ja ekologisesti kestävän kouluruokailun edistämisestä. Diplomi on osoitus siitä, että koulussa huolehditaan kouluruokailulle asetettujen ravitsemus-, terveys- ja tapakasvatustavoitteiden toteutumisesta. Diplomi kertoo myös hyvästä yhteistyöstä koulun keittiöhenkilökunnan, rehtorin ja opettajien välillä.

Tulevaisuuden suuntia

Meillä Suomessa on kunnioitettava historia kouluruokailun järjestämisessä. Voimme tehdä siitä yhä vaikuttavamman keinon hyvään ravitsemukseen, ruokailoon ja ruokatajuun. Me kehitämme kouluruokailuun liittyvää osallisuutta ja ymmärrystä siten, että kaikki osalliset puhaltavat yhteen hiileen ja tekevät samansuuntaisia asioita, toisiaan kuunnellen ja ymmärtäen. Osallisiahan on paljon: lapset, nuoret, vanhemmat, kouluravintoloiden henkilökunta, opettajat, rehtorit, koululla työskentelevät terveysalan ammattilaiset ja julkisia ruokahankintoja tekevät päättäjät.

Konkreettinen toimenpide tässä on esimerkiksi lasten ja nuorten osallisuuden lisääminen vaikkapa kouluruokaraatien kautta ja muilla yhteisöllisen vaikuttamisen tavoilla. Tarvitsemme myös opettajien täydennyskoulutusta kouluruokailun pedagogisesta merkityksestä ja ruokatajun kasvattamisesta. Opetussuunnitelmien perusteet tulee entistä enemmän jalkauttaa opetustyöhön. Nykypäivän kouluruoka pitää tuoda tutuksi niin päättäjille, vanhemmille kuin mediallekin vaikkapa kutsumalla heidät koululounaalle. Kouluruokailun laatua pitää myös seurata, ja tämän pallon heitänkin kunnille kautta maan.

Verkostoituminen on tärkeää yhteisten asioiden kehittämistyössä – niin myös tässä hienossa kouluruoka-asiassamme. Hyvä koulutus ja kouluruoka ovat mahdollistaneet meille monta menestystarinaa. Pidetään yhdessä huolta ja kehitetään maailman parhaasta kouluruokailujärjestelmäämme!