Keskusta
12.04.2019

Petopolitiikka on saatava vahvemmin kansallisiin käsiin

Suomessa on runsaat petokannat ja meillä on oltava keinoja hallita niitä metsästyksen ja poistolupien keinoin. Pedot kuuluvat kyllä Suomen luontoon, mutta eivät pihapiireihin. Olen todella tyytymätön siihen, miten tiukat raamit EU:n luontodirektiivi asettaa meille erityisesti suden osalta. Siksi petopolitiikka on saatava vahvemmin kansallisiin käsiin.

Kahden ministerivuoteni aikana olen tehnyt hartiavoimin töitä Euroopassa, että saisimme lisää kansallista päätösvaltaa petopolitiikkaan. Esimerkiksi tammikuussa kutsuin kymmenen jäsenmaan eurooppalaiset kollegani ”susilounaalle”, jossa totesimme ajattelevamme hyvin samalla tavalla: jäsenmailla on oltava enemmän liikkumavaraa petokantojen hallinnassa.

Osaamme kyllä pitää huolen petokannoista ilman pikkutarkkaa ohjausta. Esimerkiksi karhun ja ilveksen kannat ovat Suomessa säilyneet hyvin elinvoimaisina samalla, kun olemme harjoittaneet kannanhoidollista metsästystä. Sen avulla vahingot on pidetty kurissa ja eräkulttuuri elävänä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että metsästyksestä ja kestävistä petokannoista huolehtiminen eivät ole toistensa vastakohtia.

Susi on Suomessa levinnyt alueille, jossa niitä ei ole vuosikymmeniin esiintynyt. Vahinkoja on aiheutunut erityisesti lammastiloille. Lapsille joudutaan järjestämään koulukyytejä. Metsästyskoiran menettäminen suden suuhun on kova isku kenelle tahansa eräharrastajalle.

Ihmisten pelko ja turvattomuuden tunne on otettava vakavasti. Viranomaisilla on oltava työkaluja vastata huoliin. Olen käynyt tiivistä vuoropuhelua riistahallinnon lisäksi myös poliisin ylimmän johdon kanssa. Poliisi onkin päivittänyt toimintaohjeensa häiriötä tai välitöntä vaaraa aiheuttavien petojen osalta.

Pidän erittäin tärkeänä, että voisimme palauttaa myös suden kannanhoidollisen metsästyksen. Susikanta on pidettävä kohtuullisella tasolla ja ihmisarkana.

Tällä hetkellä suden kannanhoidollinen metsästys on EU:n tuomioistuimen käsittelyssä, mikä on sitonut kansallisesti kätemme susikannan hoidossa. Tuomioistuimen ennakkoratkaisu tulee kertomaan, voimmeko nykyisen luontodirektiivin puitteissa saada lisää joustavuutta petopolitiikkaan. Jos emme, Suomen on ajettava luontodirektiivin liitteiden muutosta siten, että suurpedot siirretään kevyemmän suojelun piiriin. Tämä linjaus on myös Keskustan eräohjelmassa. Nykytilanteessa luontodirektiivin muutos vaatii komission ja jäsenmaiden yhteisen päätöksen.

Suomi on ottanut johtavan roolin petopolitiikan suunnan kääntämiseksi Euroopassa. Vastakaikua on alkanut tulla.

EU:n komissiolta on kuitenkin kuulunut päinvastaisia viestejä. Luontodirektiivin tulkintaohjeeseen esitetyssä muutoksessa jopa karhun ja ilveksen metsästystä rajoitettaisiin. Tälle Suomi on johdollani sanonut selvästi ja kuuluvasti ei. Samalla olemme herätelleet muita maita samaan rintamaan. Tämä ei ole jäänyt komissioltakaan huomaamatta ja uusi esitys on luvattu syksyksi.

Tulevana maanantaina kokoonnumme jälleen EU:n maatalousneuvostossa ministereiden kanssa puhumaan suurpedoista. Johdonmukainen vaikuttamistyö on jo kantanut hedelmää siinä, että petopolitiikka on avoimessa ja suorassa keskustelussa. Tätä työtä olen sitoutunut jatkamaan. Nykyinen tilanne on kestämätön ja siksi petopolitiikkaa on muutettava – se on saatava vahvemmin kansallisiin käsiin.

Jari Leppä
Maa- ja metsätalousministeri (kesk)