Metsäteollisuuden toimintaympäristö muuttuvassa poliittisessa tilanteessa

Ministeri Jari Leppä
Puhe Metsäteollisuuden kevätseminaarissa
13.3.2019 Finlandiatalolla

Puheenvuoroni otsikko on ”Metsäteollisuuden toimintaympäristö muuttuvassa poliittisessa tilanteessa.” Siinä ei taidettu kuitenkaan ajatella viime perjantaita! Se on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että teollisuuden ja metsäalan kannalta vakaus ja ennustettavuus ovat erittäin tärkeitä asioita. Suomen kaltaisessa maassa arki jatkuu tässäkin tilanteessa.

Tälle yleisölle jos mille voi sanoa, että metsät ovat ratkaisu aikamme suurimpiin haasteisiin, eivät ongelma. Voimistuva keskustelu tarpeesta ajaa alas fossiiliset raaka-aineet antaa selkänojaa metsäalan kehitykselle. Metsäalan näkymät ovat kirkkaat ja tunnelma täysin toinen kuin vuosikymmenen alussa. Vuonna 2018 rikottiin muun muassa sellun tuotantoennätys. Metsäteollisuus tuo yhteiskunnallemme paljon hyvää verotuloina ja työpaikkona.

Osa metsäteollisuuden toimintaympäristöä on eurooppalainen päätöksenteko. Vaikka EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, moni EU-päätös vaikuttaa metsien käyttöön. Suomen ja muiden metsämaiden on oltava jatkuvasti hereillä. Eurooppalaisilla kentillä metsävaikuttaminen lähtee perusasioista. Vaikkapa siitä, että meillä kaadetun puun tilalle istutetaan neljä tainta. Olen itsekin saanut vastata monta kertaa kysymykseen, montako metsää teillä Suomessa on.

Hyvän pohjan kansainväliselle vaikuttamiselle ja kotimaiselle päätöksenteolle tarjoaa laadukas metsätutkimus. Painotan tässä ja aina, että suomalainen metsätutkimus on erittäin korkeatasoista. Luotan vahvasti Luonnonvarakeskuksen tuottamaan metsätietoon. Meillä on yli sadalta vuodelta seurantatietoa Suomen metsien kehityksestä, ja satelliittikuvat ja laserkeilaus tekevät tiedosta yhä tarkempaa. Uusin metsien inventointitieto antaa vankan pohjan arvioida esimerkiksi Suomen metsien hiilinielun kehitystä ja kestävää hakkuumäärää. Uskallan väittää, ettei ole yhtään maata joka tuntisi metsänsä yhtä hyvin kuin me.

Metsien käytöstä on käyty runsaasti keskustelua erityisesti IPCC:n ilmastoraportin julkaisun jälkeen. Poliittisissa puheenvuoroissa on esitetty esimerkiksi 65 miljoonan kuution hakkuutasoa. Tämä tarkoittaisi puun tarjonnan vähentämistä 12 miljoonalla kuutiolla nykyisestä 77 miljoonasta – noin kaksi kertaa enemmän kuin Metsähallituksen vuotuiset hakkuut.

Tämä kysymys on aivan olennainen teollisuutemme toimintaympäristön kannalta. Jos esittää hakkuumäärän vähentämistä, on oltava valmis vastaamaan neljään kysymykseen:
Miten hakkuita rajoitettaisiin puuttumatta yksityiseen omaisuuteen?
Mitä tehtaita tai sahoja lakkautettaisiin, kun puuta ei ole saatavilla?
Jos puuvajetta sen sijaan paikataan ulkomailta, onko metsätalous siellä yhtä kestävällä tasolla?
Ovatko ne raaka-aineet, jolla puuta korvattaisiin, yhtä kestäviä?

Näihin kysymyksiin on oltava vastauksia, jos vakavissaan esittää hakkuumäärän pudottamista Suomessa. Emme elä tyhjiössä. Kansallisen hiilitaseen optimointi Suomessa ei auta ilmastoa, jos hakkuut kasvavat maissa joissa metsätaloutta harjoitetaan rujommin kuin täällä. Ilmakehä ei tunne rajoja.

Laajapohjaisesti valmistellussa kansallisessa metsästrategiassa hakkuutavoite vuoteen 2025 asti asetetaan 80 miljoonaan kuutioon. Tässä hakkuutasossa on huomioitu myös monimuotoisuus ja hiilinielujen kehitys ja se on hyvin Luken arvioiman puuntuotannollisen kestävyyden rajoissa. Tällä tasolla Suomen hiilinielu säilyisi 2020-lu¬vun ennallaan ja lähtisi 2030-luvulla kasvuun.

Hallitus ei hakkuumääriä päätä tai määrää, mutta tavoite antaa suuntaa ja luo ennustettavuutta puun saatavuudesta. Metsäteollisuuden investointisuunnitelmissa puuhuolto on keskeinen osa harkintaa. Nyt metsien käyttöä koskeva keskustelu luo alalle epävarmuutta tulevaisuudesta. Siksi kaikkien puolueiden on kyettävä vaaleissa esittämään selkeä näkemys puunkäytön tulevaisuudesta. Tietoa ja tutkimusta meillä on riittävästi käytettävissä, sen taakse ei voi paeta.

Hyvät ystävät, me tarvitsemme raaka-aineita. Talouselämämme, arkemme ja työpaikkamme eivät ole pelkästään bittien varassa. Puulla voidaan korvata saastuttavia ja luonnonvaroja kuluttavia materiaaleja, kuten betonia, puuvillaa, öljyä ja hiiltä. Puu on upea ja monipuolinen raaka-aine, ja olemme vasta näkemässä mitä kaikkea tuotekehityslaboratorioissa oivalletaan. Sellua parjataan paljon, mutta monet uudet tuotteet, kuten puupohjaiset tekstiilit, muovit tai lääketeollisuuden sovellukset perustuvat nimenomaan sellun jalostamiseen. Yhteinen tavoitteemme on nostaa puun jalostusarvoa ja siten tuottaa kansantalouteemme ja puun arvoketjuun yhä suurempaa hyvää. Esimerkiksi VTT on arvioinut, että metsäteollisuuden arvo voisi kaksinkertaistua 2050 mennessä.

Mainitsemani EU-tason päätöksenteon ja puun saatavuuden lisäksi metsäteollisuuden toimintaympäristöön vaikuttaa moni muu asia. Logistiikan on oltava kunnossa metsäteistä valtateille, raiteille ja satamiin. Saatavilla on oltava osaavaa työvoimaa ja ajantasaista tutkimusta, koulutusta ja tuotekehitystä. Verotuksen ja palkkojen kehityksen on oltava ennakoitavaa. Tunnistan tämän vastuun päätöksentekijänä huolehtia omalta osaltamme laajasti metsäalan toimintaympäristön vakaudesta.

Hyvät ystävät, vastuullisuus on myös metsäalan kehittymisen tärkeä kivijalka. Hiilinielun lisäksi metsien virkistyskäyttö ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen ovat tärkeitä osia kansallista metsäpolitiikkaa. Meidän on yhdessä ponnisteltava myös talousmetsien monimuotoisuuden eteen. Se on myös tae metsien käytön hyväksyttävyydelle.

Huomasin, että täällä aiemmin puhunut ilmasto- ja metsätutkija Werner Kurz totesi hyvin: ”Jättämällä metsät hoitamatta emme saavuta parasta mahdollista tulosta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.” Voin allekirjoittaa tämän täysin. Suomessa on tällä hetkellä enemmän puuta kuin koskaan, n. 2,5 miljardia kuutiota. Olemme kaksinkertaistaneet puuston määrän sotien jälkeen. Suurin ansio tässä on hyvällä metsien hoidolla, ja sillä että puulle on kysyntää. Kun ilmaston lämpenemisen myötä metsätuhojen riski kasvaa, hyvän metsänhoidon merkitys korostuu entisestään.

Historiasta on pakko mainita, että sain haltuuni tarkan arvion Mäntyharjun puuvaroista 1800-luvun lopulla. Silloinhan tilanne oli se, että se hakkasi kuka ensimmäisenä kerkesi ja metsät olivat heikossa kunnossa. Metsät olivat täysin hakattuja eikä tukkeja ollut juuri saatavilla, omista puista oli hädin tuskin aidaksiksi ja polttopuuksi. Olemme kulkeneet pitkän matkan metsäosaamisessa kautta maailman kuuluksi ja siitä on syytä olla ylpeä.

Sanoin alussa, että metsät ovat ratkaisu, eivät ongelma. Täsmälleen samoja sanoja käytti eilen Suomessa vieraanani käynyt Ruotsin maaseutuministeri Jennie Nilsson. Meille metsämaille on itsestään selvää, että metsien hyvä hoito ja kestävä käyttö ovat entistä tärkeämpää ilmaston muutoksen torjumisessa ja siihen sopeutumisessa. Tältä pohjalta voimme yhdessä jatkaa työtä sen eteen, että metsäala saa Suomessa kukoistaa.