Antibiootit ja hormonit kaupan päälle

Ruokapakkauksessa on monenlaisia tietoja ruuan ravintosisällöstä, valmistaja tai valmistuttaja, lisäaineitakin luetellaan, viimeistä käyttöpäivää jne. Kuluttajat ovat entistä tarkempia mitä ruualtaan haluavat – hyvä niin. Saadaanko kuitenkaan ruuasta oikeita, tarvittavia tietoja ja tarjotaanko näitä tietoja ja jos, niin missä muodossa ja halutaanko kaikkea kertoa?

Missään ruokapakkauksessa ei kerrota antibioottien ja hormonien määrää, mitä ruuan raaka-aine sisältää. Maailman terveysjärjestö WHO on jo jonkin aikaa ollut erittäin huolestunut jatkuvasta antibioottien käytön kasvusta, myös ruuantuotannossa. Puhutaan maailmanlaajuisesta ongelmasta, jos antibioottiresistenssi laajenee, eli tulee bakteereita joihin ei tunnetut antibiootit tehoakaan.

Tutkittua tietoa on, että kotimainen, suomalainen ruoka ei sisällä eläinten rehuissa antibioottia, ei kasvunedistäjähormoneja, minimaalisen vähän kasvinsuojeluainejäämiä, koska kaksi ensin mainittua ovat meillä kiellettyjä ja kolmas erittäin tiukasti säädeltyä. Esimerkiksi tanskalaisessa lihassa on antibiootteja kaksinkertainen määrä suomalaiseen verrattuna, saksalaisessa 7 kertainen määrä ja italialaisessa 12 kertainen määrä. Samanlaiset suhteet lähestulkoon ovat hormonien ja kasvinsuojeluaineiden osalta.

Kysyä sopii, miksi näitä tietoja ei haluta ilmoittaa tai edellytetä ilmoitettavaksi ruokapakkauksissa? Vastaus on ”vapaat markkinat”, kaupan ja osin myös elintarviketeollisuuden haluttomuudessa tuoda näitä esille. Markkinat eivät todellakaan ole vapaat, koska suomalainen ruuantuotanto kilpailee näillä ”vapailla markkinoilla” ihan eri pelisäännöin kuin tuontielintarvikkeet.

Meillä halutaan pitää huolta niin antibioottien, hormonien kuin kasvinsuojeluainejäämien vapaudesta ja siksi oma maataloustuotantomme on niin tarkkaan säädeltyä. Samoin pidämme huolta tiukoilla määräyksillä eläinten hyvinvoinnista ja ympäristön kuormituksesta.

Maailmanlaajuisilla ”vapailla markkinoilla” on yhteiset markkinat, mutta eri pelisäännöt ja siksi näitä tuotetietoja ei ainakaan vielä ole haluttu pakollisiksi ruokapakkauksiin. Pitäisikö ne sinne saada? Mielestäni pitäisi, koska se parantaisi kansanterveyttä ja sen heikentymisen riskejä ja toisi oikeudenmukaisuutta elintarvikemarkkinoille. Suomalaisen maatalouden ahdinko syvenee, jos alkuperä- ja sisältötietoja ei ruuasta kerrota ja halpa, eri pelisäännöin tuotettu ruoka lisää osuuttaan suomalaisten ruokapöydissä.
Kuluttajille pitää kertoa totuus ja luoda sitä kautta luotettavuutta ruokamarkkinoille.

Sipilän hallitus on hyväksynyt periaatteen, että valtion julkisissa ruokahankinnoissa käytetään raaka-aineita, jotka täyttävät Suomen tuotanto- ja laatukriteerit. Tämä on erittäin hyvä linjaus, jota tulee noudattaa kaikissa kunnissa. Ruuan alkuperämerkinnät tulevat tiukkenemaan lähiaikoina, kunhan hallituksen esitys tästä valmistuu. Elintarvikekaupan ja –teollisuuden on merkittävä tuotteet paremmin ja kattavammin, jotta kuluttajat aidosti tietävät mitä ostavat.

Puhdas ruoka ei ole itsestäänselvyys, ei varsinkaan silloin, kun emme pysty tuomaan sitä tuotemerkinnöillä ja alkuperätiedoilla paremmin esille. Paremmat merkinnät ruokapakkauksissa hyödyttävät sekä kuluttajaa, ruuantuottajaa, että kotimaista elintarviketeollisuutta. Ostamalla kotimaista tiedät, ettet saa antibiootteja ja hormoneja kaupan päälle.

Jari Leppä
kansanedustaja (kesk)
Perunmaa

Kolumni on julkaistu Itä-Häme lehdessä 1.9.2016