Suo, kuokka ja tyhjä pussi

Mikä yhdistää kansantalouden, kauppa- ja vaihtotaseen, työllisyyden, huoltovarmuuden, kansanterveyden, ympäristön ja aluetalouksien edun? Suomalainen ruoka!

Suomalaisten ruuantuottajien viime perjantain mielenosoituksessa oli kyse maatalouden kannattamattomuudesta ja maatilojen talousahdingosta. Moni viljelijäperhe elää tällä hetkellä toivottoman paksun laskunipun puristuksessa.

Viljelijöiden talousvaikeuksien taustalla on useita yhtäaikaisia tekijöitä. Siihen ovat johtaneet tuottajahintojen romahtaminen elintarvikealan jouduttua suurvaltapolitiikan pelinappulaksi, EU:n ja sen yhteisen maatalouspolitiikan CAP:n epäonnistuneet linjaukset, maatalouden byrokratian kohtuuttomuus ja tukimaksatusten viiveet, tukileikkaukset, kaupan keskittyminen ja elintarvikkeiden ”halpuuttaminen”.

Viljelijöiden mitta täyttyi Maaseutuviraston (Mavin) ilmoitettua maataloustukien maksatusten viivästymisestä jälleen. Tukien maksatuksessa on ollut ongelmia toistuvasti. Mavin luotettavuus ja uskottavuus viljelijöiden silmissä on mennyt.

Siksi tuhannet viljelijät ja sadat traktorit täyttivät Senaatintorin.

Maanviljelijöiden vaikea tilanne edellyttää toimia, joista ensimmäinen on maataloustukien laittaminen maksuun nopeasti. EU:ssa on yhteiset markkinat, joten yhteisiä pelisääntöjä kaivataan. Julkisessa ruokailussa on käytettävä raaka-aineita, jotka täyttävät suomalaiset ruuan tuotantovaatimukset. Nykyistä kattavammilla alkuperäismerkinnöillä varmistetaan kuluttajille aito valinnanmahdollisuus. Me kuluttajat voimme jokaisella kauppareissulla olla suomalaisen ruuantuotannon puolella, ostamalla maailman puhtaimpia elintarvikkeita, joissa ei hormoni- tai antibioottijäämiä ole.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on käynyt viimeisen vuoden aikana useita keskusteluja Maaseutuviraston kanssa maataloustukien maksusta ja hallinnollisen taakan vähentämisestä. Mavin johdon kanssa käydyissä keskusteluissa meille on vakuutettu asian olevan kunnossa ja tukien maksun tapahtuvan ajallaan. Jos johonkin niin näihin katteettomiin lupauksiin olen kyllästynyt ja pettynyt.

Ministeri Kimmo Tiilikainen teki aivan oikean ratkaisun siirtäessään Maatalousviraston Maa- ja metsätalousministeriön tiiviimpään ohjaukseen ja tehdessään tehtäväjärjestelyjä Mavin johtotehtävissä. Ongelmien hoitoon on nyt kerta kaikkiaan paneuduttava kunnolla ja hallinnon on pystyttävä parempaan. Myös viljelijä on ansainnut hänelle luvatut tukirahat ajallaan.

Tunnelma Senaatintorilla oli taloustilanteesta huolimatta hyvä ja usko suomalaisen puhtaan ruuan tulevaisuuteen vahva. Helsinkiläiset ja media kauttaaltaan, asettautuivat selkeästi suomalaisen ruuantuottajan puolelle. Tämä on vahva pohja tehdä tarvittavia poliittisia- ja markkinauudistuksia ja muutoksia, joilla turvataan kotimaisen ruuan tulevaisuus ja kannattava maatalous. Meillä ei ole varaa tuontiruokaan.

Vakavaan harkintaan pitää laittaa myös EU:n pakotteiden jatkuvuus. Uskooko kukaan, että Venäjä luopuisi Krimistä? Jos ei usko, niin kannattaisi pikaisesti tehdä uusi arvio pakotetoimista ja lopettaa kova kansainvälinen pakoteruletti, joka maksatetaan viljelijöillä, joilla ei ole osuutta, eikä arpaa tilanteen syntyyn. Toinen vaihtoehto on, että EU korvaa aiheuttamansa markkinahäiriön täysimääräisenä viljelijöille.

Maatalouden tehtävänä on tuottaa ruokaa. Se ei ole olemassa hallintoa, eikä suurvaltapolitiikan pelejä varten.

Jari Leppä

Kirjoitus on julkaistu Länsi-Savo ja Itä-Savo lehdissä 15.3.2016