Keskusta
16.11.2018

Siipikarjaliiton 100.v juhlat

Siipikarjaliiton 100 -vuotisjuhlan juhlapuhe
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä

Hyvä juhlaväki,
on pysäyttävää havaita, kuinka monen hyvän työn alku maassamme voidaan ajoittaa itsenäisyytemme alkuvuosille. Näin on myös Siipikarjaliiton historian kohdalla. On ilo ja kunnia saada olla tänään paikalla todistamassa liittonne 100-vuotisjuhlaa. Ministeriaikanani suomalainen siipikarja on ollut mielessäni huomattavan usein, eikä se ole sattumaa. Palaan tähän tuonnempana.
¨
Siipikarjaliitto on tehnyt juhlavuoden kunniaksi mielenkiintoisen katsauksen historiaansa. Siitäkin käy hyvin ilmi, kuinka kovin toisenlaiset olivat olot nuoressa Suomessa, johon liitto vuonna 1918 perustettiin.

Sotavuonna siemenviljan puute oli todellinen, myös kanoja teurastettiin rehun puutteen vuoksi. Painetta kotimaisen kanatalouden edistämiseen oli esiintynyt jo 1900-luvun alussa, koska siipikarjatuotteita tuotiin runsaasti ulkomailta ja tämä oli tilanne myös vuonna 1918.

Tämä lisääntyvä tuonti oli alkusysäys Siipikarjaliiton perustamiselle. Toiminnassa lähdettiin liikkeelle etujärjestökärki edellä ja aloitteen tekijöinä olivat siipikarjavalistuksesta vastanneet Martta-yhdistykset, maanviljelysseurat ja munaosuuskunnat.

Neuvontatyön alkutaipaleella hyödynnettiin synergiaetuja muun muassa siten, että kaikki siivekkäiden tuotantoeläimien, eli kanojen ja mehiläisten, neuvontatarpeet hoidettiin saman järjestön ”siipien suojissa”. Historianne alkutaipaletta kuvaa hyvin esimerkiksi se, että kananmunien markkinoinnin hoiti ”muun toimen ohella” Valio. Liiton toiminnan alkuaikoina ratkaisevaa käänne oli kuitenkin juuri yhteistyö meijereiden kanssa, ja munakaupan rakentaminen osuustoiminnan pohjalle. Tässä Lounais-Suomi sai näyttää mallia muulle maalle ja ala saikin alueelta vahvan jalansijan, kuten voimme tänäänkin huomata.

Siipikarjaliiton ensimmäisten vuosikymmenten aika on vaatinut sitkeää työtä alan arvostuksen ja osaamisen nostamiseksi. Kyse on ollut myös asenteen muutoksesta, jotta sivutoimisesta kananhoidosta on kuljettu kohti ammattimaista, taloudellisesti merkittävää, tämän päivän päätoimisesti harjoitettavaa siipikarjataloutta. Menestystä alkoi kuitenkin tulla, ja menestys toi luonnollisesti mukanaan kasvavaa kiinnostusta alaa kohtaan.

Menestyksessä iso osansa on ollut juuri Siipikarjaliiton ahkeralla valistustyöllä ja pyrkimyksellä kehittää alan osaamisen tasoa, oli kyse sitten eläinten hoidosta, kananjalostuksesta tai vaikkapa munien myynnistä. Historiikistanne voi vaikuttuneena lukea konsulentti Siiri Siikaniemen, liitonne arvostetun kunniajäsenen valistusmatkoista 20-luvun Suomessa ja sen aikaisilla kulkupeleillä ja yhteyksillä (215 päivää). Siinä jäävät kyllä maatalousministerin matkapäivät kakkoseksi (tänä vuonna tähän mennessä 95 päivää).

Liitto on elänyt ja sopeutunut kunkin ajan haasteisiin, toiminut edunvalvojana ja tuonut alan ääntä kuuluviin ja huolehtinut alan osaamisesta. Talousneuvonta on ollut vahvasti mukana aina 1930-luvulta alkaen, eikä merkitys ole pienentynyt, päinvastoin, liiton niukkoja resursseja on tänäkin päivänä suunnattu taloudelliseen osaamiseen. Seuraava kehitysaskel on järjestelmällisen laatutyön kehittäminen hyvistä tuotantotavoista laatujärjestelmiksi.

Liittonne on aina ollut vahvasti mukana myös siipikarjakoulutuksessa, aluksi sen perustamisessa (SILI rakennutti kanakoulun Hämeenlinnaan 1929) ja myöhemmin vahvassa kehittämisessä. Tästä tulisi ottaa mallia myös muilla sektoreilla, neuvontatyö pitäisi mieltää yhdeksi lenkiksi osana tiedonsiirtoketjua (koulutus, tutkimus, neuvonta). Neuvontajärjestöjen työ onkin aikuis- ja täydennyskoulutusta ja ketju koulutuksen, tutkimuksen ja neuvonnan välillä edellyttää, että sen ensimmäinen lenkki, koulutus, antaa riittävän tukevan pohjan vaativan ammatin harjoittamiselle.

Tänä päivänä voi olla kiitollinen siitä uraauurtavasta ja pitkäjänteisestä työstä munien ja myöhempinä vuosikymmeninä kuvaan astuneen ja yhä merkittävämmän roolin ottaneen siipikarjanlihan laadun kehittämiseksi.

Juuri pitkäjänteinen ja tuloksellinen laatutyö on se, miksi – kuten alussa mainitsin – juuri suomalainen broileri tai kananmuna tulevat usein esiin omassa työssäni. Saan jatkuvasti ja eri yhteyksissä muistuttaa suomalaisen tuotannon kansainvälisesti merkittävistä vahvuuksista, antibioottivapaudesta ja salmonellattomuudesta, siis turvallisuudesta ja luotettavuudesta. Oli sitten kyse kohtaamisista kotimaassa, EU:ssa tai Euroopan ulkopuolella.

Tässä siipikarjasektorimme on kiistatta edelläkävijä. Kansainvälisesti aivan poikkeuksellisen hyvin hallittu antibioottien käyttö tai jopa täysin antibiootiton tuotanto, sekä salmonellavapaus ja eläintautien esimerkillinen hallinta ovat näkyvä tulos alan osaamisen korkeasta tasosta ja sitoutumisesta eläinten hyvinvointiin ja vastuulliseen tuotantoon. Tuotanto on läpinäkyvää, tuotteet ovat jäljitettävissä.

Sanalla sanoen kotimaiset siipikarja-alan tuotteet ovat turvallisia ja aivan maailman huippuluokkaa. Siipikarjaliitto siipikarja-alan keskusjärjestönä on osaltaan ollut mahdollistamassa tätä. Tuotteet vastaavat kuluttajan vaatimuksia ja niitä arvostetaan. Ehkäpä laatua ja turvallisuutta pidetään meillä jo itsestäänselvyytenä eikä tiedosteta kuinka paljon työtä se sektorilta vaatii

Siksi on ollut ilo huomata, että elintarvikealan yritykset ovat nyt alkaneet yhä vahvemmin tuoda tuotannon vahvuuksia näkyvästi ja kuuluvasti esiin myös kotimaisille kuluttajille. Viimeksi tällä viikolla saimme kuulla ruokakriiseistä EU-maa Italiassa. Suomen maa- ja metsätalousministerinä voin kertoa avoimesti ja ilolla suomalaisten munien ja broilerin tai kalkkunanlihan tuotannosta luottaen siihen, että se tarina myös kantaa. Kiitos siitä kuuluu teille, arvoisat siipikarja-alan ammattilaiset.

Kun tarkastellaan lähihistoriaa, on Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 tuonut mukanaan monenlaisia muutoksia Suomen elintarvikesektorille. Niiltä ei ole välttynyt siipikarja-alakaan.

Suomen markkinat tulivat osaksi EU:n sisämarkkinoita ja yhteistä maatalouspolitiikkaa. Yhteiset markkinat näkyivät saman tien tuottajahintojen alentumisena. Kotimainen munantuotanto joutui vaikeuksiin tuottajahintojen pudottua, ja viennin tukitoimien päätyttyä. Siipikarjanlihantuotannossa Euroopan unioniin liittymistä pehmensi sopimustoimintapohjainen tuotantomalli.

EU jäsenyytemme alkutaipaleelta on hyvä muistaa Siipikarjaliiton aktiivinen toiminta kanamunan ylituotannon pienentämiseen tähtäävissä hankkeissa. Liitto teki tuolloin todella arvokasta työtä tuotantotilanteen vakauttamisessa.

Selvää on, että myös siipikarjasektori on ollut kovan rakennemuutoksen kourissa huolimatta sektorin eteen tehdystä työstä. Esimerkiksi kananmunaa tuottavien tilojen lukumäärä on nyt noin 300 ja se on vähentynyt noin neljännekseen siitä mitä se oli vielä 2000 luvun alussa. Broileritiloilla on ollut saman suuntainen kehitys, mutta se on ollut selvästi lievempää.

Samanaikaisesti tilojen koko ja tuotantomäärät ovat kasvaneet, joten toimintaa on tehostettu. Toimintaympäristön muutokset ja vaatimukset tuotannon ajanmukaistamisesta on otettu tai jouduttu ottamaan huomioon. Tämä kertoo siipikarjasektorin joustavuudesta ajan haasteisiin. Tilanne tuskin muuttuu toimintaympäristössä, ja uskon, että Siipikarjaliitto on jatkossakin aktiivisesti mukana ottamassa tulevia haasteita vastaan.

Siipikarjanliha on nyt hyvässä myötätuulessa, kulutus jatkaa voimakasta kasvuaan ja sen johdosta broilerin- ja kalkkunantuotannon merkitys on alalla kasvanut. Sama positiivinen vire kulutuksen kasvussa on näkyvissä myös kanamunasektorilla. Elintarviketeollisuus on kehittänyt tuotteita jotka helppo ja nopea valmistaa – broilerista on tullut suosituinta arkiruokaa ja kananmuna on palannut osaksi päivittäistä ruokavaliota. Kantarin vuonna 2017 tekemän kuluttajatutkimuksen mukaan broileri- ja kalkkuna olivat kiilanneet nyt peräti suosituimmaksi kotiruuaksi ohi jauhelihakastikkeen ja paistetun kalan, munakas mainittiin sijalla neljä. Tästä voitte olla syystä ylpeitä, Siipikarjaliitto on toiminnallaan ansiokkaasti ollut mukana edesauttamassa tätä kehitystä ja väestömme hyvinvointia.

Jos kehitystä haluaa pukea numeroiksi, on broilerinlihan kulutus Suomessa yli kaksinkertaistunut sitten vuoden 2000. Samassa ajassa kananmunatuotanto on kasvanut reilulla neljänneksellä. On myös nähtävissä, että kalkkunantuotanto on piristynyt – viime aikoina on tehty oikeita asioita.

Kananmunalla on toki tuotantomielessä vaikea historia, tuotannon tasapainoa on vaikea löytää. Tuotantoa on kuitenkin helppo lisätä, kun markkinat vetävät – teollisuudessa ei vaadita isoja investointeja, joten myös uusia pakkaamoja on syntynyt markkinatilanteen mukaan.

Kananmunissa myös markkina toimii, ja jo EU-lainsäädännöllä tuotteet on erilaistettu niin, että kuluttajalle löytyy valinnan mahdollisuus.

Huomionarvoista on, että munasektorilla luomun kulutus on suomalaisittain korkealla tasolla. Kuluttajien toiveet muuttuvat melko nopeastikin ja meidänkin tuotannossamme riittää haasteita näihin toiveisiin vastaamiseksi, kun joudutaan tekemään isoja investointeja uusiin tuotantomuotoihin.

Muna-ala on reagoinut muutokseen, nyt Suomessakin on saatu käyntiin ulkokananmunien tuotanto, ja sillä tavalla kuluttajalla on enemmän valinnanvaraa ja alkutuotantoon saadaan lisäarvoa. Tämä toki osaltaan haasteellista tuotantoa monella tapaa meidän olosuhteissamme ja eläintautien torjunta näinä aikoina tuo lisähaastetta.

Hyvät siipikarja-alan tulevaisuuden tekijät,

turvallisille ja laadukkaille siipikarjatuotteille on kysyntää myös maailmalla. Kuluneen hallituskauden aikana olemme kärkihankerahoituksen turvin ja Eviran vientitiimin ja virkamieskuntani tuella saaneet avattua uusia vientimarkkinoita myös siipikarjanlihalle ja munille. Tämän seurauksena munatuotteiden vienti Japaniin ja Hongkongiin, sekä siipikarjanlihan vienti Japaniin, Etelä-Afrikkaan ja Thaimaahan on nyt mahdollista, ja neuvotteluja käydään edelleen useiden kohdemaiden kanssa. Alalle on avautunut nyt uuden näytön paikka ja toivon, että yrityksemme käyttävät sen myös hyväkseen.

En malta olla lopuksi viittaamatta meneillään olevaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistustyöhön. Uudistusesityksessään EU-komissio peräänkuuluttaa jäsenvaltioita huomioimaan, kun päätöksiä aikanaan sorvataan, muun muassa turvallisen, ravitsevan ja kestävän kehityksen mukaisen ruuan sekä eläinten hyvinvoinnin tai vaikkapa viljelijän aseman arvoketjussa. Muita isoja asioita uudistusesityksessä jotka entisestäänkin korostuvat, ovat elintarviketurva sekä ympäristönhoidon ja ilmastotoimien tukeminen.

On selvää, että tämän tyyppiset asiat tulevat näkymään myös Siipikarjaliiton toimintaympäristössä, kun liitto aloittaa seuraavan satavuotiskautensa alkutaipaleen. Kuten niin monesti olemme nähneet, tämän alan siivet kantavat yli tulevienkin haasteiden, siihen teillä on kaikki edellytykset.

Lämpimät onnittelut 100-vuotiaalle Siipikarjaliitolle!