Keskusta
27.11.2019

Puhe MTK:n valtuuskunnassa

Hyvä MTK-valtuuskunnan väki, hyvät ystävät!

Tähän puheeseen kiteytyy paljon sellaista, mikä on kuluneena puolena vuotena keskusteluttanut julkisuudessa. Samalla on tullut aiheelliseksi kirkastaa myös meidän omaa viestiämme siitä, että maa- ja metsätalous ovat ratkaisujen aloja ja että meillä on kaikki työkalut käsissämme kääntää suuntamme.

Toinen viestini on, miten saamme oikeaa aitoa tietoa maaseudusta, yrittämisestä siellä, tekemisen tasosta ja jopa luonnontieteestä, niistä yhä enemmän näistä erkaantuville suomalaisille?

Ensinnäkin, katse ruokalautaselta on suunnattava kohti teollisuutta. Vain siirtymällä fossiilisista uusiutuviin me tämän kelkan käännämme, se tiedetään tässä yleisössä paremmin kuin hyvin. Viestimme kirkastaminen ja maaseudun elinkeinojen tuominen laajemmin julkiseen keskusteluun on tarpeellista, sillä paljon on liikkeellä väärää tietoa ja suoranaista tietämättömyyttäkin.

Siitä huolimatta, että olemme ratkaisujen ala ja ainoa toimiala joka sitoo hiiltä, meihin kohdistuu paljon huomiota ja kriittisyyttäkin. En sano, etteikö saisi ollakin kriittinen, mutta se mikä minua on huolettanut ei liity lainkaan kriittisyyteen. Se liittyy syyllistämiseen.

Julkisessa keskustelussa on riepoteltu milloin tuottajaa maaperän ja ilmaston pilaamisesta milloin kuluttajaa lihan syönnistä ja maidonjuonnista. Aiheista saa varmasti räväköitä otsikoita ja ne saavat paljon näkyvyyttä – mutta se ei tee niistä totta.

Samaan hengenvetoon voin sanoa, että LUKEn tekemät hiilineutraalius-skenaariot ovat tarinoita. Ne eivät missään nimessä ole hallituksen päättämiä toimintalinjoja, sillä emmehän me voi tehdä koko yhteiskuntaan vaikuttavia päätöksiä vain hiilijalanjälkeä tuijottaen. Hallitusohjelmassa on mustaa valkoisella siitä, että päästövähennystoimet toteutetaan sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti ja niin, että kaikki yhteiskunnan osa-alueet ovat mukana.

Hyvä valtuuskunta,

Tässä yleisössä kyllä tiedetään, että ilmastoahdistuminen on tarpeetonta, sillä suuntamme on aivan oikea. Tässä yleisössä kyllä tiedetään, että lopettamalla naudanlihan syönnin tai maidon juonnin ei kavenneta hiilijalanjälkeä. Sen sijaan sillä kavennetaan viljelijän jo valmiiksi ohueksi käynyttä leipää entisestään. Huonon kannattavuuden lisäksi viljelijät joutuvat kantamaan harteillaan sellaisia ilmastosyntejä, jotka ovat kopioitu globaaleista raporteista eivätkä edes kuvaa tuotantotapojamme mitenkään. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Jos katsotaan isoa kuvaa, meidän suuntamme on aivan oikea. 80 % päästöistä tulee edelleen fossiilisista raaka-aineista, mutta me olemme jo matkalla kohti uusiutuvia raaka-aineita. Me olemme jo matkalla kohti kiertotaloutta ja biopohjaisia materiaaleja. Jokainen joka tätä epäilee, voi tehdä vierailun VTT:n Bioruukin pilotointikeskukseen, joka on oikea ratkaisujen päämaja!

Nämä ratkaisut ovat siis jo täyttä totta – mutta meidän on saatava tälle ratkaisukeskeisyydelle näkyvyyttä. Ei riitä, että julkisuudessa sitä pitävät esillä vain Petteri Taalas ja Perttu Virkajärvi. Meidän on kaikkien parannettava tässä juoksuamme – itseni mukaan lukien.

Olen nimittäin sitä mieltä, että ilmastonmuutos on myös valtava mahdollisuus Suomelle.
Ensinnäkin siksi, että yhä useampi kuluttaja haluaa syödä sekä ilmaston että eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta vastuullisesti. Jos katsomme ympärillemme ja seuraamme maailman megatrendejä; ilmastonmuutosta, kaupungistumista, muutosta fossiilitaloudesta kohti uusiutuvia raaka-aineita, juuri nyt aika on kypsä sille, että kysyntä maailman vastuullisimmalle tuotteelle – suomalaiselle ruualle – kasvaa.

On meidän kaikkien tehtävä tuoda keskusteluun takaisin sanapari kestävä kehitys. Kestävästi tuotettu ruoka kattaa nimittäin koko ketjun pellolta pöytään – ei vaan hiiltä. Hiilinäkökulman lisäksi vastuulliseen tuotantoketjuun kuuluvat oleellisesti myös eläinten hyvinvointi, turvallisuus, ympäristöystävälliset viljelymenetelmät, alhaiset antibioottitasot sekä sosiaaliset että taloudelliset vaikutukset. Näistä muodostuu kokonaisuus, joka on vastuullisesti tuotettua ruokaa. Nämä tuotantostandardit ovat Suomessa erittäin korkealla tasolla.

Toisekseen, vastuullisesti tuotettu ruoka ja kannattava maatalous kulkevat myös käsikädessä. On nimittäin fakta, että juuri Suomen kaltaisissa oloissa on järkevää pitää yllä monipuolista ruuantuotantoa. Emme siis voita globaalia taistelua ilmastonmuutosta vastaan poistamalla maito- tai lihatuotteita ravintopyramidista. Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen voisivat olla jopa negatiiviset, jos vaihtaisimme laiduntavat lehmämme yksivuotisiin kasveihin.

Kolmanneksi, kun pidämme maataloutemme elinvoimaisena, emme kuormita maailmassa alueita, joilla on jo nyt vaikeuksia tuottaa tarpeeksi ruokaa oman alueensa asukkaille. Lisäksi, kun pidämme tuotantoketjumme omissa käsissämme, voimme myös ohjata sitä entistä vastuullisempaan suuntaan.
Elinvoimaisen kotimaisen ruuantuotannon puolesta puhuvat siis paitsi globaali ruokaturva, mutta myös vastuullisuusnäkökulmat.

Vastuullisen ruuan valttikortit ovat meillä käsissämme. Valttikorttejamme ovat nurmeen perustuva maidon- ja naudanlihantuotanto, se on valkuaisomavaraisuuden kasvattamista ja viljelytekniikoiden kehittämistä. Se on biokaasun tuotantopotentiaalin valjastamista sekä maatalouden sivuvirtojen entistä parempaa hyödyntämistä. Esimerkiksi näistä tekijöistä yhdessä rakentuu resurssitehokas ja kannattava maatalous, joka vastaa tulevaisuudessakin kuluttajien toiveisiin saada vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita. Nämä valttikortit on kuitenkin kyettävä muuttamaan rahaksi.

Hyvät ystävät

Hallitusohjelmassa nostimme esiin myös tavoitteen korjata ruokajärjestelmän vinoutunutta tasapainoa lainsäädännöllisin keinoin, kuten velvoittamalla päivittäistavaraliikkeet jakamaan elintarvikkeiden kulutustietoja kuluttajan tietosuoja turvaten ja hillitsemällä päivittäistavarakauppojen ylivoimaista neuvotteluasemaa.

Tähän liittyvät myös Private Label –tuotteet, joka on hieno sana, mutta tosiasiassa kyse on kopioista. Tähän liittyy myös huhtikuussa annettu hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskeva EU-direktiivi, joka edellyttää jatkossa mm. liikesalaisuuksien väärinkäytön viranomaisvalvontaa elintarvikeketjussa.

Avoimella ruokaketjun yhteistyöllä pääsemme kuitenkin lainsäädännöllisiäkin keinoja pidemmälle.
Yksi yhteistyön aloite on hallitusohjelmaankin kirjattu alkutuotannon, jalostuksen ja kaupan yhteen saattava Yhteinen ruokapöytä, jonka tehtävä on määrittää koko ruokaketjun yhteinen tahtotila, strategia ja tarvittavat ylätason tavoitteet.

Sen tehtävä on myös edistää rakentavan keskustelu- ja viestintäilmapiirin luomista suomalaisen ruuan ympärille. Samalla haluamme nostaa suomalaisen ruuan arvostusta ja edistää ruokakulttuuriamme. Tavoitteena on myös kirkastaa suomalaisen ruuan brändiä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Lisäksi, haluamme edistää vientiä sekä koko ruokaketjun ja sen eri osien – myös kuluttajien etua.

Hyvä valtuuskunta, muutama sana EU-puheenjohtajuuskaudesta, rahoituskehyksistä ja uudesta ohjelmakaudesta.

Suomen puheenjohtajakauden myötä olen nyt toiminut maatalous- ja kalastusneuvoston puheenjohtajana heinäkuusta alkaen. Uusi Euroopan parlamentti on vasta aloittanut työnsä ja Komission vaihtuminen on käsillä. Neuvottelut seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä on Eurooppa-neuvostossa aloitettu, mutta lopullisen sovun saamisessa voi vielä kestää.

Samaan aikaan neuvottelut yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta ovat kuitenkin täydessä vauhdissa. Tavoitteemme puheenjohtajana on alusta asti ollut saattaa asetuksen valmistelu neuvostossa niin pitkälle, kuin se aikataulun puitteissa on mahdollista

Tulevan CAP-kauden yhteisellä maatalouspolitiikalla pyritään tuomaan CAP nykyistä lähemmäs kansalaista. Tavoitteena on saada aikaan uudistus, jonka myötä yhteisen politiikan kehikko ja yhteiset vaatimukset ja säännöt säilyvät, mutta jäsenmaille jäisi liikkumavaraa rakentaa tarjolla olevista toimenpiteistä kokonaisuus, joka soveltuu parhaiten eri maiden ja alueiden kansallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin.

Tätä heijastelee myös tavoite rakentaa uudesta CAP:sta tulosperusteisempi. Yksityiskohtaisten sääntöjen pikkutarkka valvominen ei vastaa käsitystämme tehokkaasta politiikasta. Tarkastelemalla ennemmin sitä, minkälaisia tuloksia toimenpiteillä saadaan aikaan ja seuraamalla aktiivisesti tavoitteiden toteutumista, saamme yhteisille rahoillemme enemmän vastinetta. Samalla tavoitteemme on yksinkertaistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa ja helpottaa tätä kautta viljelijään kohdistuvaa hallinnollista taakkaa.

Kaiken keskiössä on edelleen ruoka – mutta pelkkä ruoantuotanto ei enää riitä oikeuttamaan nykyisen kokoista budjettia. Meidän on pystyttävä myös näyttämään, että maatalouspolitiikka vastaa tulevaisuuden haasteisiin erityisesti ympäristö- ja ilmastokysymysten osalta. Yhteistä kunnianhimon tasoa näillä aloilla on nostettava, mutta siten, että meillä on riittävä rahoitus niiden toteuttamiseksi.

Nostan yhdeksi esimerkiksi Suomen esillä pitämän maaperän hiilensidonnan ja siihen liittyvät toimenpiteet. Maatalousministerit keskustelivat aiheesta epävirallisen ministerikokouksen yhteydessä täällä Helsingissä syyskuussa. On selvää, että kaikkien sektoreiden on pystyttävä vähentämään päästöjään – myös maatalouden. Maaperän hiilensidonnan edistäminen maatalousmaalla on yksi konkreettinen keino, jolla viljelijät uudistavat roolinsa ja ovat osa ilmastonmuutoksen ratkaisua.

Kannustamalla viljelijöitä sopiviin toimenpiteisiin, maatalousmaa voi sitoa hiiltä entistä enemmän ja toimia myös merkittävänä hiilivarastona. Ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi maaperän hiilen kerryttäminen parantaa maan rakennetta ja laatua. Tämä auttaa vahvistamaan maanviljelijöiden sopeutumista ilmastonmuutokseen ja tekee samalla maasta tuottavampaa viljelijöille.

Ympäristö- ja ilmastokysymysten lisäksi meidän tulee edelleen vaalia EU:n korkeita tuotantostandardeja muun muassa elintarviketurvallisuuden, jäljitettävyyden, eläinten hyvinvoinnin, eläin- ja kasvinterveyden ja antimikrobiresistenssin vastaisten toimien osalta. Kuluttajamme edellyttävät, että näistä pidetään kiinni. Laatu on myös EU:n suurimpia kilpailuvaltteja maailmanmarkkinoilla.

Myös metsiin ja koko metsiin pohjautuvaan bio- ja kiertotalouteen kohdistuu monia odotuksia: odotetaan tuloja, työtä, virkistystä, monimuotoisuutta, vähäisiä vesistövaikutuksia ja vielä ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista.

Kuinka sitten nivomme yhteen nämä metsäalan mahdollisuudet ja monet muut odotukset? Tarkastelemalla metsiä ja niiden käsittelyä sekä eri tuotteiden ja palveluiden arvoketjuja kokonaisuutena. Kestävä metsäpolitiikka pitää sisällään sekä taloudellisen, ekologisen että sosiaalisen kestävyyden. Tarkastelussa ei voida optimoida vain yhtä tekijää vaan on löydettävä kokonaisvaltaisesti paras, eniten hyvinvointia tuova ratkaisu. Tähän pääsemme vain avoimessa ja vuorovaikutteisessa prosessissa tutkimustietoa hyödyntäen.

Tältä osin on seurattava tarkasti Komission uuden puheenjohtajan von der Leyenin uutta Green dealia sillä, metsät ja biotalous saatava siihen mukaan. Me haluamme eroon fossiilisista raaka-aineista. Metsästrategia saatava omana kokonaisuutenaan, ei vain osana biodiversiteettiä.

Muutama sana budjetista, josta tällä kertaa lukuisia hyviä nostoja.

Budjetin keskiössä on kannattavuuden kohentaminen, panostukset investointeihin ja elintarvikevientiin. Samalla huolehditaan ihmisten mahdollisuuksista virkistyä luonnossa metsästyksen, kalastuksen ja luonnossa liikkumisen parissa.

Kannattavuuden kannalta yksi merkittävimpiä toimia on maatalouden ympäristökorvausten 88 miljoonan euron vajeen paikkaaminen sekä luonnonhaittakorvausten 42 miljoonan euron vajeen paikkaaminen hallitusohjelman mukaisesti. Tähän vielä mukaan Makeran pääomittaminen sekä uusien luomusitoumusten turvaaminen.

Luonnon monimuotoisuus ja kestävä kehitys hallitusohjelman keskiössä. Osana luonnon monimuotoisuuden turvaamista hallitus suuntaa tukea vaelluskalojen elvyttämishankkeisiin ja vesilinnuille tärkeiden kosteikkojen perustamiseen sekä vieraslajien torjuntaan. Vaelluskalavesistöjen ohitusratkaisuja, vaellusesteiden purkua ja lisääntymisalueiden kunnostuksia tuetaan 6 miljoonalla eurolla. Arvokkaiden lintukosteikkojen kunnostukseen ohjataan 3 miljoonaa euroa.

Hallitus lisää vapaaehtoisen metsien suojeluohjelma Metson rahoitusta 32 miljoonalla euroilla. Tuosta lisärahoituksesta 2 miljoonaa euroa ohjautuu talousmetsien luonnonhoitohankkeisiin ja määräaikaiseen suojeluun. Lisäksi metsähallituksen korjausvelkaa puretaan ja luontomatkailun edellytyksiä vahvistetaan nostamalla Metsähallituksen Luontopalveluiden perusrahoitusta ja kunnostamalla retkeilyalueiden ja kansallispuistojen reitistöä. Retkeilyalueiden reitistöön osoitetaan miljoona euroa.

Maatalouden kannattavuuteen liittyy kuitenkin vahvasti myös maaseudun infrastruktuuri, erityisesti perustienpito. Maanomistajien oikeusturvaa on parannettava uudistamalla lunastuslaki. Lunastuslain uudistus on Oikeusministerin vastuulla, mutta se tullaan tekemään vahvasti yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

Hyvät ystävät,

Palaan vielä lopuksi tähän yleiseen keskusteluilmapiiriin. Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut ylivoimaisesti eniten palautetta myrkyttyneestä ilmapiiristä, kannattavuus on jäänyt kakkoseksi, vaikka se ei ole kohentunut yhtään, päinvastoin. Tämä kertoo siitä, kuinka ahtaalla viljelijät ovat. Tämä on vaarallinen kierre koko suomalaisen maaseudun kannalta.

Tämä huoli on mielessäni joka päivä, kun katson tytärtäni Aleksandraa, joka joutuu kasvamaan tässä ilmapiirissä. Mieleeni hiipii kysymys ja huoli; miten voin perustella hänelle, että maatalous on tulevaisuuden ala, kun kannattavuus laahaa ja viljelijöitä syyllistetään? Miten voisin esittää hänelle kainon toiveeni ja haaveeni siitä, että jos hän joku päivä haluaisi ottaa Antimäen tilamme jatkaakseen sitä. Tiedän, että en ole tämän huoleni kanssa yksin. Sukupolvenvaihdoksiin liittyy suuri huoli nuorten saamisesta alalle.

Hyvä valtuuskunta – en ole valmis julistamaan maanviljelijää uhanalaiseksi lajiksi.

Minulla on nimittäin haave tulevaisuuden ruokajärjestelmästä, jossa alkutuottajat ovat tasapainoisen ruokajärjestelmän tähtipelaajia, joiden osaamisesta ja ammattitaidosta maksetaan reilu palkka. Minulla on haave siitä, että viljelijöiden halu kehittää entistä ympäristöystävällisempiä viljelytapoja ja satsata eläinten hyvinvointiin tunnistetaan ja tunnustetaan laajasti. Minulla on haave ruokavientimme moninkertaistumisesta ja siitä, että näemme vielä lukuisia ruokamaailman Nokiota, innovatiivisia, terveellisiä ja vastuullisesti tuotettuja tuotteita, jotka valloittavat maailman.

Miten tuosta haaveesta voisi tulla totta? Koen itse niin, että meillä on valtava määrä osaamista tässä maassa, mutta puuhastelemmeko liikaa omissa siiloissamme? Meillä on maailman parhaat raaka-aineet, mutta myymmekö niitä liikaa vain raaka-aineina ja annamme toisten kuoria kermat jalostuksen ja lopputuotteen arvonlisän ketjustamme? Meillä on ideoita ja rohkeuttakin, mutta menemmekö maailmalle liikaa yhden mallin taktiikalla tuntematta ehkä tarpeeksi valitun kohdemaan kulttuuria ja mieltymyksiä?
Vienninedistämisessä meillä on pelkästään voitettavaa. Tähän liittyen toivon, että elintarviketeollisuus tekisi entistä enemmän yhteistyötä. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla yksi yhteinen vientiyhtiö. Tulemme tapaamaan merkittävimpien elintarviketeollisuuden johtajia vienninedistämisen osalta.

Meillä on kaikki valttikortit käsissämme kasvaa kokoamme suuremmaksi ruoka-aitaksi, mutta meidän on selkeästi myös panostettava yhdessä tekemiseen entistä enemmän ja haettava uudenlaisia tapoja toimia. On mietittävä tukipolitiikkaa ja tilusjärjestelyitä uusiksi. On panostettava valkuaisomavaraisuuteen ja uusiin kasvilajikkeisiin sekä tutkimukseen. On valjastettava kierto- ja biotalouden koko potentiaali koko Suomen elinvoiman nostamiseksi.

Meillä on kaikki kortit käsissämme rakentaa maataloudestamme kannattava ja entistäkin resurssiviisaampi, joka vastaa myös kuluttajien toiveisiin saada vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita. Nämä valttikortit on kuitenkin kyettävä muuttamaan rahaksi.
Jotta se on mahdollista, meidän on ensin opittava olemaan ylpeitä sekä osaamisestamme että ainutlaatuisista raaka-aineistamme ja luotava tuon osaamisen ympärille vetovoimaisia tarinoita, valjastettava mielikuvat brändeiksi ja reilulla ylpeydellä lyötävä sinivalkoinen avainlippu päälle. Näistä aineksista uskon rakentuvan tulevaisuuden alkutuotannon ja sen päälle tasapainoisesti rakentuvan ruokajärjestelmän, jonka jokaisella osatekijällä on mahdollisuus menestyä.

Kiitos!