Keskusta
13.11.2020

Metsänomistaja päättää

Viime aikoina kiihtynyt metsäkeskustelu peittää alleen sen, että Suomessa metsien käytöstä päättää 600 000 yksityistä metsänomistajaa. Metsäpolitiikan lähtökohta on, että metsänomistaja voi hoitaa ja käyttää metsiään omien tavoitteidensa mukaisesti ja saa siihen tukea ja neuvontaa.

Koko metsälainsäädäntömme on uudistettu hiljattain. Metsälain alkuvuodesta valmistunut arviointi kertoi, että laki on osoittautunut toimivaksi ja metsänomistajat ovat siihen tyytyväisiä.

Vuonna 2014 hyväksytty metsälaki on edelleen edistyksellinen valinnanvapaudessa, jonka se antaa metsänomistajille. Sen myötä aiemmin kielletty jatkuva kasvatus tuli metsänhoidon keinovalikoimaan. Olisi virhe palata entiseen rajoittamalla metsänomistajan työkalupakkia.

Myös valtion omistajapolitiikassa painottuu monipuolinen metsien käsittely. Peitteistä käsittelyä suositaan Metsähallituksen metsissä yhä enemmän erityisesti retkeilyreiteillä ja turvemailla.

Uudistushakkuut taas puoltavat paikkaansa metsien käsittelyn vakiintuneena ja koeteltuna toimenpiteenä. Metsänuudistamisen tuoma mahdollisuus kasvunlisäykseen käyttämällä jalostettua taimiaineista on merkityksellinen myös hiilinielujen vahvistamisessa.

Suomessa metsänhoito perustuu tutkittuun ja käytännössä koeteltuun tietoon. Simuloinnit eivät anna kattavaa tietoa esimerkiksi metsätuhojen vaikutuksesta. Siksi tarvitaan pitkittäiskokeita ihan oikeassa metsässä. Esimerkiksi Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen perustamat peitteisen kasvatuksen koealat palvelevat kaikkia metsänomistajia tuottamallaan tiedolla.

On tarpeetonta rakentaa vastakkainasettelua metsänhoitotapojen välille. Olennaista on, että valitaan kohteeseen soveltuva ja omistajan tavoitteiden mukainen kasvatustapa. Mustavalkoinen joko-tai –ajattelu sopii huonosti metsään.

Metsänomistajien oikeus päättää itse metsistään on osa omaisuudensuojaa. Samalla 600 000 metsänomistajaa takaa sen, että metsiä hoidetaan ja käytetään monipuolisesti.

Yksityiseen perhemetsänomistukseen perustuva malli on Suomen metsien hyvän tilan julkinen salaisuus, joka korostuu kansainvälisessä vertailussa. Metsätuhot Keski-Euroopassa, Venäjällä ja Kanadalla ovat huolestuttava varoitus siitä, että metsien terveys ja hyvä hoito on otettava vakavasti joka hehtaarilla.

Siksi olen seurannut huolestuneena erilaisten rahastojen osuuden kasvua metsätilakaupoissa. Suomalaisten perheiden omistamissa metsissä myös muut kuin taloudelliset arvot painavat päätöksenteossa. Jokainen yksittäinen metsänomistaja puntaroi valinoissaan metsän eri merkityksiä tulonlähteestä virkistymiseen ja luontoarvoihin.

Tulokset puhuvat puolestaan. Suomessa on enemmän puuta kuin koskaan, noin kaksi ja puoli miljardia kuutiota. Puuston määrä on kaksinkertaistunut minun elinaikanani. Puuta kasvaa joka vuosi enemmän kuin sitä hakataan.

Kokonaiskestävyys on metsien käytön ja hoidon reunaehto. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että voimme tehdä metsissämme useita asioita yhtä aikaa. Kun puulle on kysyntää, metsät hoidetaan hyvin. Ja mitä paremmin metsät kasvavat, sitä paremmin ne sitovat hiiltä.

Monimuotoisuuden turvaaminen on yhtä vahvemmin osa käytännön metsänhoitoa. Metso-ohjelma tukee myös talousmetsissä tehtäviä luonnonhoitotoimia. Metsistämme 95 % on lakia pidemmälle menevien sertifiointijärjestelmien piirissä.

Vakaa metsäpolitiikka on myös tärkeä osa suomalaisen teollisuuden ennustettavaa toimintaympäristöä. Jokainen hakattu motti tuottaa kansantalouteemme keskimäärin 200 euroa. Varmuus puun saatavuudesta luo edellytyksiä investoinneille sahoihin ja tehtaisiin. Investointeja tarvitaan myös, jotta voimme korvata yhtä enemmän fossiilisia raaka-aineita puulla teollisuudessa ja rakentamisessa. Hallituksen käynnistämässä kansallisen biotalousstrategian päivityksessä erityinen huomio onkin jalostusarvon nostossa.

Jotta metsänomistaja voi päättää jatkossakin, meidän on oltava alati valppaita metsiä koskevassa päätöksenteossa Euroopan Unionin tasolla.

Euroopan parlamentti otti hiljattain viisaan kannan EU:n metsästrategiaan. Myös jäsenmaita edustava neuvosto on laatimassa omia päätelmiään, joissa korostuu metsien kestävä hoito ja käyttö.

Erityisesti metsäisten maiden on jatkuvasti paalutettava, että metsäpolitiikan päätösvalta kuuluu unionin perussopimusten mukaisesti jäsenmaille.

Jari Leppä

Maa- ja metsätalousministeri (kesk.)

Kirjoitus on julkasti Maaseudun Tulevaisuudessa 13.11.2020