Keskusta
24.04.2020

Kannattava maatalous huoltovarmuuden edellytys

Poikkeuksellisissa oloissa katse kääntyy perusasioihin. Siihen, että meillä on terveyttä, turvaa, ruokaa ja lähimmäisiä. Toimeentulo on turvallisen ja toimivan arjen kulmakivi, joka on nyt monessa kotitaloudessa koronan takia koetuksella.

Juuri nyt maailma muuttuu paljon yhdessä yössä. Yrittäjät – niin kaupungissa kuin maallakin – ovat joutuneet keskelle ennennäkemätöntä markkinatilanteen muutosta. Kysynnän ja tarjonnan lait ovat menneet uusiksi ja moni yrittäjä on joutunut luomaan nahkansa pikaisesti selvitäkseen. Osalla yrittäjistä markkinat ovat kadonneet alta tyystin.

Viruksen leviämisen ehkäisemiseksi hallitus on päättänyt monista elinkeinotoiminnan ja liikkumisen rajoituksista. Nämä on tehty raskain mielin tietäen, että vaikutukset monien toimeentuloon on rajuja. Terveys on kuitenkin aina laitettava etusijalle.

Rajoituksilla on ollut vaikutuksia meidän kansalaisten kulutustottumuksiin, mikä näkyy myös elintarvikemarkkinoilla. Syömme nyt kotona ravintoloiden ja koulujen sijaan. Päivittäistavarakaupoista on tullut ruuan pääasiallisia jakelukanavia. Kun kulutuksemme on siirtynyt ravintoloista koteihin, syömme entistäkin enemmän juuri kotimaassa tuotettua ruokaa. Tämä on tietysti hieno asia.

Kulutustottumusten äkillinen muutos on tarkoittanut kuitenkin monia muutoksia, jotka näkyvät niin tuottajien kuin teollisuudenkin tilipussissa. Esimerkiksi lihan arvo-osien kysyntä on romahtanut samalla kun jauhelihan menekki kasvanut. Vaikka kotimaisten tuotteiden syönti on lisääntynyt, eurot teollisuudessa ja tiloilla eivät niinkään.

Maatalousyrittäjät ovat kuitenkin monella tapaa kriisitietoisia yrittäjiä, sillä markkinashokkeja on koettu aiemminkin. Viimeisimpänä Ukrainan kriisin alulle sysäämät Venäjän vastapakotteet, jotka olivat erityisesti maitosektorille shokki.

On merkillepantavaa, että hinnat eivät ole toipuneet tapahtuneesta vieläkään, vaikka tuotantokustannukset ovat nousseet. Emme voi antaa koronan aiheuttaa samanlaista lopputulosta, sillä tällä kertaa kyse on myös koko yhteiskunnan turvallisuudesta.

Koronan muodostama markkinashokki on siis erilainen, sillä se koettelee kansakuntien omavaraisuutta ja huoltovarmuutta ja siten koko yhteiskunnan vakautta. Suomessa ruuan huoltovarmuuteen on satsattu paljon, sillä sen juuret ulottuvat historian pula-aikaan saakka.

Vahva ja monipuolinen kotimainen maataloustuotanto, yhdessä jalostavan teollisuuden ja tehokkaasti toimivan jakelun ja kaupan kanssa ovat elintarvikehuoltomme peruspilareita.

Koko elintarvikeketju on varautunut häiriötilanteisiin jo pitkään ennen koronapandemian puhkeamista. Koko ketju tekee yhteistyötä, jolla varmistetaan, että tuotteita on saatavissa myös häiriötilanteiden aikana eri jakelukanavissa kysynnän mukaisesti.

Kasvaneeseen kotimaiseen kysyntään tulee voida vastata ruuantuotannon lisäämisellä. Satsaus myös valkuaisomavaraisuuten on satsaus huoltovarmuuteen ja samalla askel kohti soijatonta Suomea.

Siksi olemme sopineet lisäpanostuksista valkuais- ja öljykasvien tuotantosidonnaiseen palkkioon kuluvalle vuodelle. Tavoitteena on auttaa kasvattamaan öljy- ja valkuaiskasvien pinta-alaa jo tulevalle kasvukaudelle. Näin tuemme kotimaisen rehuvalkuaisen ja valkuaiskasvien saatavuutta nykyisestä.

Huoltovarmuus ja alkutuotannon kannattavuus kulkevatkin käsikädessä. Maatalouden kannattavuuden kulmakivi on edelleen markkinoilta saatava hinta. Sitä ei voida korvata maataloustuilla eikä kriisipaketeilla.

Oikeudenmukaisesti ja reiluilla pelisäännöillä toimiva ruokajärjestelmä on tuottajahinnan positiivisen kehittymisen kannalta avainasemassa. Hinta määräytyy markkinoilla, mutta politiikkatoimilla voidaan vaikuttaa sen alla toimivaan alustaan – ruokajärjestelmään. Tähän tähtää esimerkiksi lausunnoille lähetetty elintarvikemarkkinalain muutos, jolla kitketään epäterveitä kauppatapoja.

Kotimaisen ruuan ja omavaraisuutemme arvostus on ollut aina korkealla. Nyt sen yhteiskunnallisen merkityksen ovat ymmärtäneet kriittisimmätkin maatalouden arvostelijat. Emme voi kuitenkaan tuudittautua pitämään hyvää omavaraisuusastettamme ja toimivaa huoltovarmuuttamme itsestäänselvyytenä.

Riskinkestävän ruokajärjestelmän eteen on tehtävä yhdessä jatkuvasti töitä, sillä investointi vahvaan alkutuotantoon on investointi vakaaseen yhteiskuntaan. Yhteiskuntaan, jossa ruoka ei lopu kesken ja viljelijän työ ei pysähdy – oli kriisi tai ei.

Viljelijän aseman vahvistaminen ruokaketjussa palvelee koko yhteiskunnan etua ja turvallisuutta.

Jari Leppä

Maa- ja metsätalousministeri

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 24.4.2020