Keskusta
25.10.2016

Julkinen kuulemistilaisuus aiheesta yhteinen maatalouspolitiikka vuoden 2020 jälkeen

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan Jari Lepän puhe
Julkinen kuulemistilaisuus aiheesta yhteinen maatalouspolitiikka vuoden 2020 jälkeen 25.10.2016

Arvoisa ministeri, Arvoisa pääjohtaja Plewa, Hyvät talous- ja sosiaalikomitean jäsenet,

Hyvät kutsutut puhujat, Hyvät ystävät,

Haluan eduskunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan puolesta toivottaa Teidät lämpimästi tervetulleiksi julkiseen kuulemistilaisuuteen yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoden 2020 jälkeen. On hienoa, että olemme kokoontuneet tänne Suomeen ja eduskuntaan pohtimaan maatalouspolitiikkamme tulevaisuutta.

Haluan erityisesti kiittää komission DG Agrin pääjohtajaa Jerzy Plewaa hyvästä yhteistyöstä Suomen viranomaisten ja komission välillä. Suomi on hyvin erityinen ja luonnonolosuhteiltaan haastava alue maataloustuotannolle. Yhdessä komission kanssa olemme kuitenkin useimmiten löytäneet ratkaisut, jotka sopivat myös meille. Uskon, että voimme jatkaa hyvää yhteistyötä tältä osin myös tulevaisuudessa.

Markkinat ovat olleet kriisissä jo toista vuotta. Suomi ja Eurooppa ovat saaneet todellista tuntumaa globaalien elintarvikemarkkinoiden tuomaan epävarmuuteen ja hintavaihteluihin. Samaan aikaan, tuotantorajoitteiden poistuttua, Euroopan kilpailukykyisimmät maat ovat puskeneet markkinoille maataloustuotteita, erityisesti maitoa, entistä kiivaammin. Miten pärjäävät Euroopan epäsuotuisammat alueet tällaisessa puristuksessa?

Kriisejä hoitaessamme meiltä pitää löytyä aikaa myös tulevaisuuden pohdintaan. Millaista maatalouspolitiikkaa haluamme? Millainen politiikka turvaa, että lapsemme ja vielä lapsenlapsemme voivat viljellä näitä routaisia peltojamme? Ilmastonmuutos, nopea rakennemuutos, ruokailutottumusten muutos ja kaupungistuminen asettavat uusia haasteita koko ruokajärjestelmälle.

Viljelijöiden asema ruokaketjussa ei ole tällä hetkellä oikeudenmukainen. Monessa EU-maassa alkutuottaja on altavastaaja ja kauppa sekä teollisuus kuorivat kermat. Viljelijät ovat tukalassa taloudellisessa asemassa. Tämä ei ole reilu tilanne. Voidaan hyvin kysyä, olisiko syytä pohtia myös lainsäädännöllisiä keinoja tilanteen parantamiseksi vai pystyykö elintarvikeala itsesäätelyn kautta turvaamaan viljelijöille kannattavan tuotannon vaatiman tuottajahinnan?

Meidän on keskityttävä eurooppalaisen maatalouden moninaisuuden turvaamiseen ja pidettävä mielessämme ”Ruoka ensin” –periaate ja nostettava ruuantuotanto takaisin yhteisen maatalouspolitiikkamme keskiöön. Ympäristö- ja ilmastotoimet ovat erittäin tärkeä osa politiikkaa, mutta politiikan tavoite ei voi olla vain ympäristön tilan parantaminen. Kestävä ja kannattava ruuantuotanto on kaiken ydin.

Ruokaa on tuotettava yhä enemmän – miksi emme tuottaisi sitä kaikkialla Euroopassa? Samalla ylläpidämme elävää maaseutua ja alueiden koheesiota ja työllisyyttä. Täällä Euroopan pohjoisimmassa kolkassa ruuantuotanto on kustannuksiltaan korkeaa, mutta laadusta ja luotettavuudesta emme tingi.

Tulevaisuudessa politiikalla tulee voida suojautua paremmin markkinoiden kriiseiltä. Järjestelmän sopeutumis- ja puskurikyky muuttuvissa markkina- ja sääolosuhteissa luo perustan kestävälle ruoantuotannolle kaikilla yhteisön alueilla.

Meidän on mietittävä, olisiko tarpeen muuttaa myös politiikan vanhoja perusteita? Pitäisikö tukea kohdentaa entistä enemmän luonnonolosuhteiltaan vaikeammille alueille? Vanha hinnanerokorvaukseen perustuva politiikka on johtanut siihen, että kilpailukykyisemmät alueet saavat enemmän tukea, vaikka tarve olisi juuri heikommilla alueilla.

Kilpailukykyisimmät maat voivat pärjätä pitkälti markkinahinnoilla ja perustulotuella, mutta epäsuotuiset alueet tarvitsevat vahvaa kohdennetumpaa tukea. Minusta tuotantoon sidottua tukea ja tukea luonnonolosuhteiltaan haastaville pohjoisilla alueille ei saa vaarantaa jatkossa. Päinvastoin, näitä tukimuotoja tulee vahvistaa, myös täällä Suomessa lyhyen kasvukauden maassa.

Kohtaan työssäni paljon viljelijöitä ja olen itsekin maidontuottaja kotitilallani Pertunmaalla. Viesti on ollut selvä. Byrokratiaa on vähennettävä. Viljelijät eivät ole olleet kuitenkaan tyytyväisiä viimeaikaisiin yksinkertaistamisprosesseihin. Monesta on tuntunut, että sinänsä hyvät yksinkertaistamistavoitteet ovat loppujen lopuksi vain monimutkaistaneet järjestelmää. Monimutkainen tukijärjestelmä on rakentunut vuosi toisensa jälkeen aina niin, että vanhan päälle on sovitettu uusia kerroksia ja vaatimuksia. Tällainen ei voi enää jatkua vaan myös järjestelmän perusteita on voitava yksinkertaistaa.

Näillä eväillä haluan toivottaa meille kaikille hyvää, tuloksekasta ja eurooppalaisen ruuantuotannon ja ruuantuottajan kilpailukykyä vahvistavaa aamupäivää. Toivon erittäin mielenkiintoista seminaaria teille kaikille. Tulevaisuuden politiikan pohdinta on alkanut.