Keskusta
30.11.2016

Halutaanko ja uskalletaanko puhaltaa yhteiseen hiileen?

Ensi vuonna Suomi täyttää 100 vuotta. Juhlavuoteen valmistaudutaan odottavissa tunnelmissa ja uudet uutiset kertovat talouden hyvästä suunnasta, talous kasvaa tällä hetkellä ja työttömyys on vähentynyt.

Sipilän hallitus on tuonut Suomeen tekemisen meininkiä, mikä edistää osaltaan investointeja ympäri Suomea. Kilpailukykysopimus ja hallituksen liikkeelle laittamat uudistukset tuovat vakautta ja uskoa siihen, että ongelmista selvitään. Olen vakuuttunut siitä, että olemme matkalla kohti parempia aikoja, vaikka työtä on vielä paljon tehtävä.

Taloudessa on nyt pitkästä aikaa oikea suunta. Viimeaikaiset hyvät uutiset Meyer Turun telakan uusista laivatilauksista, Uudenkaupungin autotehtaan ilmoitus yli tuhannesta uudesta työpaikasta, Kemiin, Pietarsaareen ja Kemijärvelle odotettavista isoista bioinvestoinneista sekä Rovaniemelle tulevasta 50 000 kiinalaisturistista ovat tärkeitä maakuntien ja koko maan kannalta. Positiiviset uutiset luovat uskoa paremmasta huomisesta.

Suomen juhlavuoden teemana on yhdessä. Yhdessä me päättäjät teemme työtä Suomen hyväksi, siksi tuntuu hyvin vastenmieliselle erityisesti vihreiden Ville Niinistön harrastama vihreä populismi. Vihreiden politiikan on joku nasevasti kiteyttänyt, että ”rahaa saa pankista, ruokaa kaupasta ja sähköä töpselistä”.

Ei kaikista asioista tarvitse olla samaa mieltä, mutta rakentava keskustelu vie aina asioita eteenpäin. Halutaanko ja uskalletaanko ylipäänsä puhaltaa yhteiseen hiileen? Vai ajaako pelkkä poliittinen populismi ja intohimo kaiken vastustamiseen ja haluksi tehdä kaikki toisin, jotta se vain näyttäytyisi paremmalta. Toiset uhoavat muuttavansa kaiken ensi vaalikaudella, peruvansa kaikki säästöt ja tekemällä kaikki paremmin.

Erityisesti tällä hetkellä on tärkeää tehdä yhdessä vahvaa kansallista edunvalvontaa EU:ssa ja maailman laajuisesti bioenergian ja muiden uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön osalta, jossa kaiken perustana on luonnontieteelliset nielulaskelmat eli metsämme toimivina hiilinieluina.

Etelä-Afrikan Durbanissa viisi vuotta sitten YK:n ilmastokokous hyväksyi askelmerkit kohti maailmanlaajuista ilmastosopimusta, kokouksessa Suomea edusti vihreiden nykyinen puheenjohtaja ja silloinen ympäristöministeri Ville Niinistö. Kokouksessa tehtiin Suomen kannalta erittäin huono päätös muuttaa metsien hiilinielun laskentatapaa. Metsäpinta-alan vähenemistä ei voitu enää kompensoida metsien niin sanotulla hiilinielulla, vaan ratkaisevaa on vain pinta-ala. Tämähän ei kuvaa lainkaa Suomen tilannetta. Suomessa kasvu on vuosittain kymmeniä miljoonia kuutiometrejä poistumaa suurempi. Vain kasvu ja vihreä yhteyttää ja sitoon epäpuhtauksia ei pinta-ala.

Durbanin päätöksellä Suomi sai hyvästä metsänhoidosta ja metsiemme kasvusta kymmenien miljoonien eurojen laskun. Ihmettelyä herättää, miksei vuosikymmenten metsänhoidosta ja työstä metsänkasvun edistämiseksi saada Suomelle hyötyjä?

EU:n komissio julkaisi heinäkuussa asetusehdotuksen liittyen maankäytön muutokseen ja metsätaloussektoriin. Se huomioi maankäytön muutosten hiilensidontavaikutukset täysimääräisesti, mutta metsänhoidon vastaavat vaikutukset todella rajoitetusti.

Tulevan juhlavuoden kunniaksi on oikein, että kansainvälisesti saamme aikaan oikean päätöksen metsien roolista ilmastopolitiikassa, joka perustuu luonnonlakiin ja luonnonnieluun, ei poliittiseen nieluun. Tämä on Suomelle miljardien eurojen kysymys.

Jari Leppä
kansanedustaja (kesk),
Maa- ja metsätalousvaliokunnan pj

Kirjoitus on julkaistu Mikkelin kaupunkilehdessä 24.11.2016