Keskusta
30.08.2019

Maa- ja metsätalousministeri
Jari Leppä

Lohiseminaarissa Muoniossa

Olemme kaikki täällä yhden asian, lohen takia. Tornion-Muonionjoen lohikannan elpyminen romahduksen kynnykseltä on todellinen menestystarina. Voidaan perustellusti sanoa, että tässä meillä on maailman paras Atlantinlohijoki. Monet kuulut kalapaikat brittien lohijoista Norjan rannikolle ovat puroja Väylään verrattuna. Meillä on siis jotain, josta voimme olla syystä ylpeitä. Ja toisaalta tämä velvoittaa meitä pitämään hyvän huolen tästä joesta ja sen lohesta.

Tätä kalastuskautta leimasi lehdistössä ”zombilohiksi” nimetyt sairaat lohet. Asia on vakava ja se saikin varsin suuret mittasuhteet. Me päättäjät suhtaudumme lohikuolemiin vakavasti, se on päivänselvä asia. Kesällä viranomaiset tiivistivät pyynnöstäni yhteistyötään ja Ruokavirastolle saatiin hyvin näytteitä sairaista kaloista. Ruokavirasto on analysoinut näytteitä ja todennut, ettei lohien sairastumisen syy ole missään tunnetuissa taudinaiheuttajissa. Yksi huomio on, että kaloissa on paljon pyydysvälineistä tulleita vaurioita. Tarkempia tutkimustietoja saamme syksyn aikana.

Muilta osin kausi on ollut varsin hyvä. Nousumäärä on kolmanneksi paras mittaushistorian aikana, vaikka jääkin tuntuvasti huippuvuosista.

Hyvät lohen ystävät,

tärkein syy minulle olla täällä Muoniossa tänään on mahdollisuus kuulla ja keskustella teidän jokivarren ihmisten ja alueen toimijoiden kanssa. Uuden hallituskauden alussa moni asia on vielä valmisteilla ja siksi evästykset ovat tervetulleita. Hallitusohjelma antaa kuitenkin vahvan selkänojan lohipolitiikan tekemiselle ja myös kalastusmatkailun edistämiselle.

Kalastusmatkailu, niin kuin kaikki matkailuyrittäminen vaatii pitkäjänteistä kehitystyötä ja vakaan toimintaympäristön. Esimerkiksi selkeät lupajärjestelyt ja yhteistyö eri tahojen välillä on tällä joella tärkeä perusta matkailulle.

Kalastusmatkailun mahdollistaja on tietysti saalisvarmuus, eli täällä Väylällä vahva ja elinvoimainen lohikanta. Se on lähtökohta myös kaikelle muulle kalastukselle. Siksi hahmottelen nyt hallitusohjelman suuntaviittoja kalastuspolitiikan osalta.

Toimivan kalastuksen sääntelyn perusta on tieto. Meillä on erinomaista ja kansainvälisesti tasokasta tutkimusta lohen koko elinkaaresta Luken ja sen kumppanien toimesta. Tiedon merkitys tiedetään hyvin täällä jokivarressa, jossa kootaan erilaisia vapaaehtoisia saalistilastoja. Hallitusohjelman yksi toimenpide on, että vaelluskaloille otetaan käyttöön saalisilmoitus. Heitän teille palloa, voisiko Tornion-Muonionjoki toimia lohen saalisilmoituksen pilottina. Olisi erittäin arvokasta, jos meillä olisi kattava tieto jokisaaliista ja sen laadusta. Se palvelisi tutkimusta ja lohipolitiikan kehittämistä.

Lohipolitiikkaa on katsottava kokonaisuutena koko lohen elinkierron matkalta. Jotta kanta voi hyvin, tarvitsemme toimenpiteitä Itämeren pääaltaalla, rannikolla ja joella. Kansallisen päätösvallan lisäksi paljon on kiinni yhteistyöstä Ruotsin kanssa ja EU-päätöksenteosta.

EU-tasolla Suomi jatkaa vakiintunutta linjaa, että ajamme tieteelliseen neuvoon perustuvaa lohikiintiötä. Olin tätä linjaa jo valiokunnan puheenjohtajana tekemässä. On kaikkien etu, että jokeen pääsee kudulle riittävästi lohta.

Tänä vuonna meillä on erityinen asema sekä EU:n neuvoston että Baltfishin puheenjohtajana. Se tarkoittaa, että meidän on haettava puheenjohtajana kompromisseja. Voin kuitenkin kertoa, että olemme keskustelleet suoraan komission ja Ruotsin kanssa lohiasioista. Tavoitteemme kalastuskiintiöissä on mahdollisimman kestävä ratkaisu kalakannoille ja siihen on myös vahvat perusteet, sillä vuonna 2020 EU:n on saavutettava kalakantojen hyödyntämisen kestävä enimmäistaso (MSY). Komissio on juuri antanut oman esityksensä ja tutustumme siihen huolellisesti.

Itämeren pääaltaalla suurin huolemme on lohen laiton pyynti. Arviolta 10 000 – 15 000 Tornio-Muoniojoen lohta on pyydetty viime kausina ohi kiintiön Itämeren pääaltaalla. Tämä on sietämätöntä. Viime vuonna kalastusneuvostossa nostimme kissan pöydälle ja ajoimme läpi meritaimenen kalastuskiellon ja julistuksen laittoman pyynnin lopettamisesta. Tällä kaudella siis kiintiöitä ei ole voinut kiertää raportoimalla lohta taimenena. Keväällä lähetimme rannikkovartioston alus Tursaan Puolan edustalle valvomaan kalastusta. Meillä on alustavia tietoja, että toimet olisivat purreet, mutta ponnisteluja on jatkettava päättäväisesti.

Laittomaan pyyntiin puututaan lujasti myös kotimaassa. Kuten tiedätte, veimme läpi kalastuslain muutoksen, jonka myötä luvatta pyydetystä lohesta voi saada 3380 euron seuraamusmaksun. Viime hallituskaudella aloitimme myös mittavat toimet vaelluskalakantojen elvyttämiseksi laajalla yhteistyöllä. Hiitolanjoen avaaminen Laatokan lohelle on tästä upea esimerkki. Tätä työtä jatketaan myös tällä kaudella.

Ruotsi on keskeisin kumppanimme lohipolitiikassa. Olemme Itämeren tärkeimmät kutuvaltiot, joiden joissa saa alkunsa ylivoimainen valtaosa Itämeren lohikannoista. Minusta meidän on entisestään tiivistettävä lohiyhteistyötä Ruotsin kanssa. Meidän on hoidettava yhteistä jokeamme entistä paremmin yhdessä – suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Visiona voisi olla, että tulevaisuudessa pystyisimme säätelemään pyyntiä joella ja merellä sen mukaan, millainen lohivuosi on odotettavissa.

Aiomme ryhtyä heti toimeen yhteistyön tiivistämiseksi. Tänä vuonna aloitamme keskustelut Ruotsin kanssa kalastuksesta jo syksyllä eikä vasta keväällä. Pidän erittäin tärkeänä, että alueen ihmiset ja toimijat ovat kunnolla tässä keskustelussa mukana. Siksi aiomme toteuttaa syksyllä lausuntokierroksen Tornionjokisäännöstä puhtaalta pöydältä, jolloin kaikki Väylän toimijat voivat tehdä ehdotuksia kalastuksen kehittämiseksi hyvissä ajoin.

Toivon, että saamme paljon ehdotuksia siitä, miten lohenkalastusta voidaan pitkäjänteisesti kehittää. Keskustelua lohen kalastuksesta leimaa usein se, että jonkun pitäisi tehdä jotain, mutta se on usein joku muu kuin minä itse. Haastan teitä kaikkia pohtimaan, mitä kukin voimme osaltamme tehdä lohen hyväksi. Se antaa myös vahvan perustan vaatia muilta toimenpiteitä, oli kyse sitten muista kalastajista tai muista valtioista.

Hallitusohjelma antaa selvän suuntaviitan kalastuksen sääntelylle merellä ja joella: vahvistaa Itämeren luonnonlohikantoja ja turvata niiden geneettinen monimuotoisuus. Tuo kannan monimuotoisuus on erityisen tärkeää, kun ympäristön epävarmuustekijät sääoloista mahdollisiin tauteihin lisääntyvät. Myös lohen rannikkopyyntiä on jatkuvasti arvioitava tältä kannalta.

Toinen tärkeä hallitusohjelman suuntaviitta on, että kalakantoja hoidetaan ja säännellään yhteistyössä eri toimijoiden, kuten paikallisten, vesialueiden omistajien, järjestöjen ja elinkeinonharjoittajien kanssa.

Lohipolitiikka vaatii ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä. Vuonna 2013 hyväksytty kansallinen lohistrategia on ollut tärkeä työkalu lohipolitiikan linjaamisessa ja täälläkin on monia, jotka aikanaan vaikuttivat sen syntymiseen. Hallitusohjelma lähtee siitä, että lohistrategiaa toimeenpannaan sen määräaikaan 2020 asti. Lisäksi strategian toteutuminen arvioidaan ja sen jatkosta päätetään. Mielestäni on selvää, että tarvitsemme lohistrategian myös 2020 jälkeen.